Kaiken perusta on hyvinvoiva luonto. Ilman sitä ei ole kestävää ruoantuotantoa, metsätaloutta, puhdasta vettä eikä vakaata ilmastoa. Meidän velvollisuutemme on jättää maa paremmassa kunnossa tuleville polville kuin olemme sen itse saaneet. Samalla meidän pitää mahdollistaa myös heille harvaan asutun suomen elinkeinot.
Orpo–Purran hallitus on siirtämässä vastuun kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelusta ympäristöministeriölle, joka kuulee myös muita ministeriöitä. Valtioneuvosto kuittaa suunnitelmat ja kansanedustajat, jotka on vaaleilla valittu edustamaan Suomen kansaa, katselevat sivusta.
Suunnitelman vaikutukset ulottuvat vuosikymmeniksi eteenpäin. Ne vaikuttavat luonnonvarojen käyttöön, maaseudun elinkeinoihin, puun ja energian saatavuuteen, maanomistukseen ja julkiseen talouteen.
Ennallistamisasetuksen kustannukset ovat Suomelle jopa 10–30 miljardia euroa. Se on suuri määrä rahaa, eikä kukaan tiedä, mistä se otetaan. Valta tästä annetaan nyt virkamiehille.
Ruotsissa parlamentti linjasi periaatteet ja reunaehdot ennallistamisasetuksen toteuttamiselle. Näin pitäisi olla myös Suomessa. Sillä olisi voitu varmistaa avoimuus ja se, että luonnon tarpeet, maanomistajien oikeudet ja elinkeinot sovitetaan yhteen.
Erityistä huolta herättää maanomistajien asema. Ennallistamisen ei pitäisi rajoittaa omaisuuden käyttöä ilman asianmukaisia korvauksia. Oikeusvaltiossa omaisuudensuojasta on pidettävä kiinni myös silloin, kun tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia.
Keskustalaisena ajattelen, että luonnon monimuotoisuutta on parannettava, mutta ensisijaisesti yhteistyössä, kannustamalla ja vapaaehtoisesti.
Suomalainen maaseutu on osa luonnon monimuotoisuutta. Hoidetut metsät, laiduntavat eläimet ja viljellyt pellot ylläpitävät monia sellaisia elinympäristöjä, joita ilman lukuisat kasvi-, hyönteis- ja eläinlajit joutuisivat ahtaalle. Luontoa pitää suojella ja käyttää tasapainoisesti.
Ennen uusien tavoitteiden asettamista pitäisi arvioida nykytilanne mahdollisimman tarkasti. Suomessa on paljon alueita, joita maanomistajat ovat jättäneet omasta tahdostaan luonnontilaisiksi. Monella rantametsällä ja perintöpalstalla on merkittävä arvo luonnolle, vaikka niitä ei ole virallisesti suojeltu. Luonnon pienet pörriäiset eivät mieti, onko byrokraatti lyönyt leiman suojelupaperiin. Ratkaisevaa on se, löytyykö otukselle monimuotoinen elinympäristö. Siksi myös vapaaehtoisesti suojellut kohteet on otettava huomioon.
Ennallistamisasetuksen tavoitteet ovat tärkeitä, mutta niiden toteutustavalla on yhtä suuri merkitys. Kun puhutaan miljardien eurojen kustannuksista, maanomistajien oikeuksista, maaseudun elinkeinosta ja Suomen luonnon tulevaisuudesta, päätöksenteko pitäisi kuulua eduskunnalle. Siinä olisi sekä demokratian että suomalaisen luonnon etu.
Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk.).