LIMINKA Liminkalainen Kati Vääräniemi oli jo ottamassa profiiliaan pois kristilliseltä ja kansainväliseltä deittisivustolta. Epämääräiset yhteydenotot alkoivat kyllästyttää häntä.
Mutta sitten häneen otti yhteyttä David Clemmer Yhdysvaltojen Teksasista. David oli huomannut Katin profiilin ja kiinnostunut heti.
Kiinnostus oli molemminpuolista.
– Olin ollut jo jonkin aikaa sinkkuna. Juteltuani Katin kanssa tiesin jo parin viikon päästä haluavani naimisiin hänen kanssaan. Olimme niin monella tapaa samanlaisia. Hänen heikkoutensa olivat minun vahvuuksiani ja päinvastoin. Meidän oli luontevaa ja helppoa keskustella messengerissä ja Skypessä. Ja totta kai pidin Katia kauniina ja fyysisesti puoleensa vetävänä, David kertoo.
Samoin koki Kati.
– Tosin Davidilla oli silloin pitkä ja kihara tukka. Davidin äiti oli käskenyt häntä leikkaamaan hiuksensa lyhyiksi. Äiti ajatteli, ettei David ikinä löytäisi itselleen kunnon naista tuolla kiharapehkolla. Kun David sitten leikkautti hiuksensa, lopputuloksena oli pari haituvaa otsalla. Ajattelin Davidista, että muuten hän on hyvä, mutta tuolle tukalle kyllä pitää tehdä jotain, Kati nauraa.
Ensikontaktin aikoihin David oli juuri myynyt Fordin varaosamyyntiin keskittyvän konsultointiyrityksensä ja siirtynyt yritykseen, jonka palveluksessa kiersi ympäri maata puimassa viljaa ja maissia.
– Olen kasvanut farmilla Elisabethtownissa, ja työ oli entuudestaan tuttua. Minulle työ oli myös rentouttavaa yrittäjyyden jälkeen, David kertoo.
– Työskennellessäni minulla oli mahdollisuus keskustella tuntikausia Katin kanssa. Kerroimme toisillemme myös ikävistä asioista, koska etäisyyden vuoksi saatoimme olla avoimia. Koimme olevamme turvassa.
Katin ja Davidin suhde kehittyi nopeasti. He keskustelivat ensimmäisen kerran kesäkuussa 2015, ja jo saman vuoden marraskuussa David tuli Suomeen.
– En ollut koskaan ollut naimisissa enkä matkustanut USA:n ulkopuolella. Lähtiessäni olin jo tehnyt päätöksen: jos kaikki on niin kuin näyttäisi olevan, menemme naimisiin. Kristittynä en voinut ajatella yhdessä asumista ilman avioliittoa.
David myöntää, että tämä askel oli hänelle valtava. Mutta epäilystä hänen mielessään ei ollut.
– Päätös oli kristallinkirkas.
Katilla oli vielä pieni epäilyksen poikanen. Kun hän odotti Davidia Helsingin lentoasemalla, hän oli varmuuden vuoksi piiloutunut pylvään taakse.
– Halusin nähdä, että mies on sellainen kuin väittääkin olevansa, Kati tarkentaa naurussa suin.
Kati myöntää, että asioiden nopea eteneminen oli askel tuntemattomaan. Mutta se ei ole hänelle uutta. Kuusamossa syntynyt mutta Oulunsalossa ja Kempeleessä koulunsa käynyt nainen on asunut vuosia Kööpenhaminassa tyttärensä ja poikansa kanssa. Kööpenhaminasta hän muutti Espanjaan ja ryhtyi yrittäjäksi. Espanjasta hän palasi Suomeen ja Kempeleeseen vuonna 2003 ja aloitti kuvataideopettajan työt. Muutettuaan Liminkaan hän aloitti taksikuskin hommat. Lopulta hän ryhtyi itse taksiyrittäjäksi.
– Olen aloittanut elämäni monta kertaa alusta, ja niin tein myös Davidin kanssa, Kati kertoo.
– On hauskempaa elää, kun tapahtuu odottamattomia asioita. Me molemmat teimme rohkean ratkaisun. Koen, että meitä kuitenkin johdatti Jumalan rakkaus, David lisää.
Kati ja David menivät naimisiin joulukuussa 2015 ja asettuivat asumaan Liminkaan.
Pian he ostivat Lakeuden hinauspalvelun, koska koko ikänsä autojen kanssa työskennellyt David halusi jatkaa alalla. Päätyönään David kuitenkin keskittyy pyörittämään Amerikan Tallia. Hän tekee autojen öljynvaihtoja, renkaiden vaihtoa, sisä- ja ulkopesua ja pienimuotoista remontointia.
Davidia vain hieman harmittaa se, ettei hän osaa vielä kovin hyvin suomea. Onneksi Kati on ehtinyt hoitaa käytännön asioita oman työnsä ohessa.
– Välillä olen hieman turhautunut, koska haluan elättää itse itseni. En ole Yhdysvalloissakaan koskaan ottanut vastaan valtion avustuksia. Olen luonteeltani sellainen, että haluan asioiden tapahtuvan heti. Olen kuitenkin oppinut ottamaan rauhallisemmin ja odottamaan, David kertoo.
– En halua olla se äänekäs amerikkalainen, joka työntää itseään joka paikassa esiin. Etenkin Jukka Räpinä ja Myllysen perhe ovat auttaneet minua. Siitä heille kiitos.
Kärsivällisyyttä pariskunnalle opetti myös se, että Davidin maahantulo ajoittui samoihin aikoihin pakolaisvirran kanssa. Migrin ylikuormittumisen vuoksi myös Davidin työlupa-asioiden käsittely pitkittyi.
– Lopuksi lähetimme Migriin kirjeen, ja se joudutti asioita, Kati kertoo.
Davidin syntymäkaupunki Elisabethtown muistuttaa paljon Liminkaa. Lähellä Philadelphiaa talvi on samanlainen kuin Limingassa, ja Elisabethtown on suunnilleen Limingan kokoinenkin. Moni asia on silti toisin:
– Kun tulin tänne marraskuussa, ihmettelin miten koulujen pihalla on niin paljon pyöriä. Miten lapset voivat kulkea talvella pyörällä! Eikä silloin edes ollut vielä oikea talvi! Nyt minäkin pyöräilen talvisin, David nauraa.
Hän myös oudoksui sitä, että lapset liikkuvat yksin. USA:ssa ei tulisi kuuloonkaan, että lapset menisivät edes lähileikkipuistoon omin nokin.
– Kyse on kulttuurieroista. Se näkyy myös siten, että nuoret ovat Suomessa paljon vastuuntuntoisempia kuin USA:ssa, David on havainnut.
Laskettelunopettajanakin työskennellyt David ihailee vaimonsa rohkeutta; miten tämä lähtee esimerkiksi yöpymään laavulle, vieläpä talvella!
Pariskunta uskoo tulevaisuuteen.
Kati aikoo luopua taksistaan ja keskittyä Amerikan Tallin pyörittämiseen.
David haaveilee, että jonain päivänä olisi mahdollista tuoda maahan amerikanrautoja – tai ainakin auttaa kontaktiensa kautta suomalaisia autoharrastajia sellaisten löytämisessä.
Kati ja David Clemmerin arkea värittää myös yhteinen koira; suomenpystykorvan ja norjanharmaanhirvikoiran rakkauspentu.
– Istu! komentaa David suomeksi koiraansa, jonka nimi on – tietenkin – Usa.
