KEMPELE Eipä ollut koulunkäynti ennen vanhaan samanlaista kuin ennen.
Linnakangastalon koulun oppilaat pääsivät kuitenkin kokemaan entisajan koulunkäyntiä viime viikon torstaina pidetyssä kevätjuhlassa. Ja pääsivätpä kokemuksesta osalliseksi myös oppilaiden vanhemmat, jotka olivat saapuneet seuraamaan koulun kevätjuhlaa.
Juhlassa oppilaitaan ohjannut tomera opettaja neiti Romppainen kävi ensimmäiseksi tarkistamaan näiden kädet ja korvantaustat.
– Kädet ja korvat esille, että voin tarkistaa ne. Täällä on kädet pesty, hyvä! Mutta täällä on korvat jääneet likaisiksi. Muistakaahan lapset, että sauna vastojen kera on paras lääke!
Matematiikan tunnilla oppilaiden taidot osoittautuivat nekin hyviksi, vaikka oppilaista Tuomas joutuikin jäämään laiskanläksyyn koulun jälkeen.
Esitystä rytmittivät oppilaiden esittämät leikit ja laulut sekä aiemmin valmistetut, entisajan koulunkäyntiä esittelevät videot.
Teemana kevätjuhlassa oli 150 vuotta täyttä Kempele. Niinpä juhlan järjestelyihin jo suunnitteluvaiheessa pyydettiin kaksi kempeleläisille hyvin tuttua henkilöä. Pirkko Sankilampi ja Pertti Sankilampi olivat lasten haastateltavana jo keväällä, kun koululla ryhdyttiin vasta valmistelemaan wanhan ajan koulupäivää kuvaavaa esitystä.
– Emme ole ihan yhtä vanhoja kuin Kempele. Mutta kun meidän ikämme lasketaan yhteen, niin siitä tulee melkein yhteensä 150 vuotta, juhlan juontajina toimineet Sankilammet naurattivat yleisöä.
He myös muistelivat kouluvuosiaan ja niihin liittyneitä tapahtumia. Pertti Sankilampi aloitti itse koulutaipaleensa Ketolanperällä 65 vuotta sitten. Vielä tuolloin koulumatkat kuljettiin hiihtäen tai kävellen. Pieniä konnuuksiakin oppilaat harjoittivat, ja yksi tapauksista päätyi myös Linnakangastalon koulun oppilaiden esitykseen.
– Yksi koulun oppilaista joutui seisomaan nurkkaan, ison kartan taakse. Kun oli aika lähteä pois luokasta, huomasimme, että kaveri oli lähtenyt pois mutta jättänyt saappaat pystyyn kartan taakse.
Ihan luvallisia eivät tainneet olla kaikki välituntileikitkään. Pertti Sankilampi muisteli poikien aikoinaan pelanneen seinärahaa, jonka ideana oli lyödä seinän kautta kolikko pelialueelle. Seuraavan heittäjän tehtävänä oli saada oma kolikkonsa sen lähelle.
– Kun saatiin vaaksa kiinni, rahan sai omakseen. Luvatontahan se rahapeli oli, ja siitä saattoi tulla rangaistuksenkin, jos jäi kiinni.
Leikkejä ja esitystä seurannut Pirkko Sankilampi vertasi omaa kouluaikaansa nykyiseen elämänmenoon. Vaikka kouluvuosista ei monta vuosikymmentä olekaan mennyt, elämä on muuttunut paljon.
– Nykyään pidämme itsestään selvänä, että hanasta tulee vettä. Mutta kun me olimme lapsia, Kempeleessä ei ollut yhtäkään kylpyhuonetta. Koulussa syötiin porkkana- tai kaalimaitoa tai maitopottua. Maitokin saatiin koululle lahjoituksena kodeista, Pirkko Sankilampi muisteli.
Kempele onkin kasvanut huomattavan nopeasti 60 vuoden aikana. Sankilammen aloittaessa opintiellä kunnassa oli 2 000 asukasta. Nyt asukkaita on jo 17 500.
– Muutos on ollut melkoinen. Tänä päivänä voimmekin aiheellisesti todeta, että Kempeleessä on hyvä kasvaa ja että hyvä kasvaa Kempeleessä, Pertti Sankilampi tiivisti.
Kevätjuhla huipentui Pirkko ja Pertti Sankilammen kukitukseen. Rehtori Timo Kalermo lahjoitti molemmille myös symboliset avaimet Linnakangastalon koululle.
