OULUNSALO Jotkut ovat erehtyneet luulemaan Lolita-asuista Helena Suomalaa (19) sinisilmäiseksi, naiiviksi, ehkä jopa hieman johdateltavissa olevaksi sieväksi nukeksi.
Todellisuudessa oulunsalolaisabiturientti on kaikkea muuta.
Hän on rohkea ja vahva tahtoihminen, joka on saanut tuntea nahoissaan enemmän kuin tarpeeksi elämän nurjia puolia. Silti hän ei ole lannistunut. Hän ei ole myöskään naiivi tai höynäytettävissä.
– Huomaan ihmisistä aika pian, millä motiiveilla hän minua lähestyy. Osaan jo suhtautua ihmisiin varauksella. Tiedän, etteivät kaikki ole hyviä ihmisiä, Helena sanoo.
Tämä lukiolainen hurmasi X Factor Suomen tuomariston ja yleisön avautuessaan elämästään koulukiusattuna. Sitä Helena ei ollut suunnitellut.
– En olisi halunnut, että tuota puolta korostetaan noin paljon. Mutta tuotantotiimi tahtoi niin, jotta voisin olla esimerkkinä ja rohkaisuna muille nuorille. Lopulta suostuin, Helena kertoo.
Sen jälkeen Helena on saanut yllättävän paljon positiivista palautetta, kaveripyyntöjä ja yhteydenottoja saman kohtalon kokeneilta, eri-ikäisiltä ihmisiltä.
– Se on ollut minulle iso juttu, koska ihmiset ovat pystyneet luottamaan minuun. Samalla se on ollut tosi hämmentävääkin, Helena sanoo.
Hän on pitänyt yhteyttä muutamiin koulukiusattuihin, jos on kokenut voivansa auttaa heitä. Mutta hän tietää myös oman rajallisuutensa:
– Vielä on ollut mukava auttaa sen minkä osaan. Mutta jos oma raja tulee siinä vastaan, kerron sen heille kyllä.
Positiivisen palautteen määrä on vakuuttanut Helenan siitä, että omista kokemuksista avautuminen oli tarpeen.
Helena Suomala on syntynyt Merijärvellä mutta käynyt koulunsa Oulunsalossa. Tällä hetkellä hän käy Madetojan musiikkilukiota ja on vastikään muuttanut Raksilaan omaan vuokra-asuntoon koulun läheisyyteen.
– Täällä voin rauhassa keskittyä kirjoituksiin, hän tuumaa.
Ylioppilaslakki on tarkoitus painaa päähän ensi syksynä.
Helenan koulukiusaaminen alkoi jo esikoulussa, ja se jatkui aina yläasteen päättymiseen saakka.
– Tykkäsin kyllä koulusta ja opiskelusta, mutta kiusaaminen alkoi kun oma erilaisuuteni huomattiin.
Japanilaisesta kulttuurista sekä Lolita-pukeutumistyylistä ja -elämäntavasta kiinnostunut tyttö jäi yksin. Hänellä oli kyllä muutamia kavereita ja bestis – tai niin hän ainakin luuli.
– Huomasin, että paras kaverini olikin se pahin kiusaajani. Enää ei tarvinnut miettiä, mistä ne minusta kertovat jutut lähtivät liikkeelle.
Helena sanoo vihanneensa kiusaajiaan tosi pitkään ja yrittäneensä välillä unohtaa kivuliaat kokemuksensa. Kaikkea ei voi koskaan painaa villaisella, eivätkä saadut arvet koskaan täysin parane. Mutta:
– Iän myötä olen oppinut säälimään kiusaajiani. He purkavat omaa huonoa oloaan sivullisten kiusaamiseen. Taustalla on varmasti suurta epävarmuutta, hän pohtii.
Koulukiusaaminen, koulun aiheuttamat paineet ja kaverisuhteet laukaisivat Helenassa lopulta syömishäiriön. Jo entuudestaan hennon tytön paino putosi kymmenen kiloa.
– Liikunta oli minulle pakonomaista. Jos join yhden vesilasillisen vuorokaudessa, se oli jo paljon. Kun en mitään muuta pystynyt elämässäni kontrolloimaan, niin tämän pystyin.
– Ennen omaa kokemustani ajattelin, että syömishäiriö on oma vika. Nyt vasta ymmärrän, ettei se ole totta. Se on sairaus muiden joukossa. Se tulee kysymättä.
Helenan tervehtyminen alkoi noin vuosi sitten, kun hän ymmärsi itse tarvitsevansa apua. Välillä hänellä on parempia, välillä huonompia jaksoja. Jokin äkillinen muutos tai kriisi elämässä saattaa laukaista huonon jakson.
– Käyn kuitenkin koko ajan terapiassa, ja paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Monet voivat pitää anoreksiaan sairastumista nolona, mutta minulle se ei sitä ole.
Oulunsalolaisabi on harrastanut musiikkia ja etenkin laulamista pikkutytöstä lähtien. Hän on ottanut muusikko Keijo Minervalta laulutunteja jo useamman vuoden ajan, ja on lapsesta lähtien esiintynyt ja osallistunut monenlaisiin lastenlaulukilpailuihin.
Helena tiesi jo ala-asteen kolmannelta luokalta lähtien haluavansa peruskoulun jälkeen Madetojan musiikkilukioon.
– Muita vaihtoehtoja ei ollut. Olin päättänyt mennä Madetojan musiikkilukioon, hän nauraa.
Unelma toteutui.
– Madetojan musiikkilukio on ihana paikka, eikä pelkästään musiikin takia. Sain Madetojalla ensimmäistä kertaa useampia ystäviä. Ja ennen kaikkea siellä saa olla sellainen kuin on, riippumatta siitä miten pukeutuu tai millaista musiikkia kuuntelee. Madetojan henki on totta!
Ennen ilmoittautumistaan X Factoriin Helena kisasi myös vuonna 2016 The Voice of Finlandissa. Hän läpäisi alkukarsinnat ja pääsi tv-tuotantojaksolle. Jatkoon hän ei enää päässyt.
Laulukilpailuihin osallistumistaan Helena perustelee kilpailuhenkisyydellään. Ja myös sillä, että hän haluaa näyttää kiusaajilleen olevansa hyvä.
– Laulaminen on sitä, mitä tykkään tehdä. Ja mitä osaan.
Ulkopuoliset eivät välttämättä edes ymmärrä, millaisen paineen alla X Factorin kilpailijat ovat. Kuvauksia odotetaan aamukahdeksasta lähtien, ja oma osuus saatetaan kuvata vasta kello 21. Koko odotusajan on yritettävä pysyä pirteänä ja rentona.
– Huomasin, että kuvauksissa minulla oli laulussa tosi paljon esiintymisen aiheuttamaa jännitystä. Pieni jännitys on hyvä asia, mutta jos jännityksen antaa ottaa vallan, se nielaisee äänen kokonaan. X Factorissa minulle kävi niin.
Helena sanoo pohtineensa, osallistuuko hän laulukilpailuihin sittenkään pelkän menestymisen takia. Lyhyenkin kokemuksen aikana hän sanoo oppineensa itsestään paljon.
– Esiinnynkö siksi, että minut nähtäisiin? Etten olisikaan pelkkää ilmaa? Tärkeintähän laulamisessa on tuottaa iloa itselle ja muille. Vaikkei esiintyisikään suurille yleisöille, niin voihan sitä laulaa läheisilleen ja tehdä heidät iloisiksi.
Helena epäilee, ettei hänen suurin unelmansa ole sittenkään luoda uraa laulajana ja kertoa rakkaudesta ja toisista välittämisestä sillä tavalla, kuten hän on tähän asti ajatellut.
– Kestäisinkö kaikkia niitä paineita, joita tunnettuus toisi tullessaan? Ehkä luokanopettajana toimiminen olisi minun tapani levittää rakkauden ja hyväksymisen sanomaa.
– Opettajana voisin kertoa lapsille, että nämä ovat täydellisiä sellaisina kuin ovat. Joku aina rakastaa heitä.