Salonpäässä koulun aloitukseen liittyy kouluverkkopäätöksen vuoksi suurta riemua
– Koulussa opetellaan laskemaan ja on siellä äikkääkin. En minä tiedä mitä se oikeastaan on, mutta sitä ja ympäristötietoa tai jotain sellaista, miettii Hilja koulussa opiskeltavista aineista.
Lukea ja kirjoittaa Hilja jo osaa, mutta niitäkin Hilja tietää koulussa opeteltavan. Suosikkiaineeksi Hilja nimeää liikuntatunnit. Isona Hiljasta tulee viulunsoitonopettaja tai eläinlääkäri.
Isommat sisarukset ovat kertoneet koulusta niin hyviä kuin huonojakin juttuja.
– Kouluruoka on kuulemma pahaa, mutta tykkään minä koulun kalakeitosta. Spagetistakin tykkään, mutta se on parempaa kotona, Hilja tuumaa.
Kouluun lähteminen on Hiljasta ihan mukavaa, vaikka aamulla on tylsää herätä. Kavereiden näkeminen on koulun alkamisen kohokohta.
Koulun alkaminen sisältää tänä syksynä Salonpäässä jännityksen lisäksi suunnatonta iloa ja riemua. Koulu saa viime kevään kouluverkkopäätösten myötä jatkaa toimintaansa koko alakouluikäisten kouluna. Uhkana oli toiminnan supistuminen muutamiin ikäluokkiin ja lasten siirtely kouluilta toisille.
– Aivan mahtavaltahan se tuntui, todella uskomatonta ja ihanaa. Pikkuisen ehti jo masentunut olo tulla, että mihin ne lapset joutuu, mutta tämä oli tasa-arvoisuuden voitto, tunnelmoi apulaisjohtaja Elisa Perämäki Salonpään koulusta.
Perämäen mukaan Salonpäässä lapsia kyllä riittää ja koulun toimivuuden kannalta kaikki alakoululuokat käsittävä kokonaiskoulu tekee lasten kasvulle ja kehitykselle hyvää.
– Ja tälle kylällekin tämä tekee hyvää, iloitsee Perämäki.
Salonpään koulu on Niemenrannan koulun sivukoulu. Salonpäässä aloittaa tänään 24 ekaluokkalaista ja Niemenrannassa 62.
Tyytyväisyyttä ei säästellä opettajien tai vanhempien suustakaan. Salonpään ekaluokan opettaja Mirja Särkkä on vuorotteluvapaalla tulevan syyslukukauden, mutta pitkään koulussa opettajana toimineena hän näkee tehdyn koulupäätöksen isona juttuna.
– Uskomatonta ja todella upeaahan se on, että jatketaan entiseen tapaan. Kyllä se usko meinasi loppua, mutta onneksi näin.
Hiljan isosiskon opettajana vielä viime vuonna toiminut Särkkä näkee tärkeänä, että lasten näkökulmaa katsottaisiin päätöksissä aina laajemmin. Esimerkiksi avustajien vähentäminen ja luokkakokojen kasvattaminen ei saa Särkältä kehuja.
– En minä niitä avustajia itselleni tarvitse, vaan niille lapsille. Jokainen lapsi on tärkeä ja jonkun rakas, Särkkä tiivistää.
Hiljan äiti, Tuuli-Maria Kämäräinen on myös tyytyväinen kouluratkaisuun. Perheen lapsista vanhin, Iida, siirtyy juuri yläkouluun, mutta muut lapset voivat nyt jatkaa tai aloittaa tulevaisuudessa samassa koulussa.
– Ei tarvitse kyyditellä sinne ja tänne lapsia, äiti huokaa.
Kämäräisten perheessä on kuusi lasta Iida (7.lk), Veikko (6.lk), Martta (4.lk), Hilja (1.lk), Helmi (eskari) ja Kalle (3 vuotta). Kuljetusta lapset tarvitsevat liikenneolosuhteiden ja pimeän vuoksi myös lähikouluun, mutta koulumatka ei nyt veny liian aikaavieväksi.
Hiljan koulun alkuun valmistautuminen on jännityksen ja uuden koulurepun hankinnan lisäksi kuulunut tavanomaista kesälomailua. Kouluun tutustuessa on myös nähty uusi opettaja, Särkkää syyslukukauden sijaistava Sanna Kettunen. Millainen opettaja Hiljan luokkaa on tänään vastaanottamassa?
– En minä tiedä, oli se ainakin tosi sievä, Hilja toteaa.
Äitiä hymyilyttää.
