– Museoalueen rakennuksia on toden totta korjattu tänäkin vuonna, Aino Littow sanoi.
– Portti on uusittu kokonaan ja viimeisimpänä projektina kasvojenkohotuksen ovat saaneet huussit. Niissä on siirrytty ekoaikaan, ne ovat nimittäin muuttuneet kuivakäymälöiksi. Huusseille on myös rakennettu uusi ramppi liikkumista helpottamaan. Katto pitää vielä korjata ja pintoja käsitellä, Littow luetteli.
Viime vuonna kotiseutumuseon pihapiiriin kylvettiin myös ruista ladon kattoa silmälläpitäen. Ruis leikataan elokorjuun aikaan museolla järjestettävillä perinnepäivillä näytöstyyliin sirpeillä ja viikatteilla, ja puidaan varstoilla riihessä.
Temmespäivillä tervehdyssanat lausunut Aino Littow muistutti yleisöä myös ensi vuoden juhlallisuuksista. Vuonna 2017 Temmeksen kotiseutuyhdistys täyttää 60 vuotta, Temmeksen kirkko 250 vuotta ja maamiesseurallakin on merkkivuosi.
Teatteri Niityntallaajat on ilahduttanut Temmespäivien yleisöä useana vuonna perinnekuvaelmillaan ja näytelmillään. Teatterin levähtäessä sunnuntain Temmespäivien kulttuuriannoksen yleisölle tarjoilivat pianolla, viululla ja marimballa Anu Kanerva-aho sekä Ellanoora ja Erja Anttila.
Yleisökin pääsi availemaan ääntään. Kotimaani ompi Suomi, Nocturne, Tuonne taakse metsämaan ja Matalan torpan balladi raikasivat museon pihapiirissä komeasti.
– Temmeksen voimavarana on aina ollut vireä väki, talkoohenki sekä vahva kulttuuri- ja kotiseutuinnostus. Aito temmesläisyys on henkistä laatua eikä se katoa, vaikka kunnan nimi muuttui Tyrnäväksi. Luulenpa, että tässä kuvauksessa piilee totuus, sanoi tilaisuudessa juhlapuheen pitänyt Tyrnävän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Minna Matinlauri.
Kun näiden sanojen päätteeksi ilmoille kajahti Temmeksen kotiseutulaulu Kotiseudun laulu soi pääskysten kirkuessa, kesäsateen ropistessa ja Temmesjoen kuohuessa, väreili kotiseuturakkaus ilmassa lähes käsin kosketeltavana.
Muistoja menneiltä vuosilta Temmespäivillä herätteli Maria Hjältin esitelmä Temmeksen koulun historiasta sekä Kalevi Hongan Temmespäiville tuoma Hiipijä.
Vuoden 1938 autovanhus palveli ensimmäisinä vuosinaan henkilöliikennettä Kemi-Tervola välillä. Kalevi Hongan isä veljineen hankki auton itselleen 1946, jonka jälkeen se liikennöi ensin Rantsila-Oulu ja sitten Temmes-Oulu väliä.
– Tieliikenteestä vuonna 1952 poistuttuaan se unohtui pajupöheikköön makaamaan, kunnes päätin antaa sille uuden elämän. Kahdeksan vuotta siinä meni, että siitä tämän näköinen tuli, Honka puheli.
Tällä hetkellä Oulun automuseolla kortteeraavan Hiipijän kunnostuksesta tehtyä dokumenttielokuvaa esitettiin Temmespäivillä yhtenä ohjelmanumerona.