Jos mun koti ois tunturin juurella
kuusikossa, pohjalla kurun,
siellä tuskin olisin onnellinen
asuinpaikka se olisi surun.
Tai jos kaupungin muureissa asuisin,
missä kansaa tuhansin on.
valon peittäisi tornit talojen,
- missä näkisin auringon?
Asuinpaikka kun mulla on lakeus,
enempää edes pyytää en voi.
Valo kesäinen, on lähes loppumaton,
yllä kaiken sen leivonen soi.
Tätä avaraa maata mä rakastan,
sitä muuhun en vaihtaa vois.
Jotain minusta tänne jäis asumaan,
täältä muuttaa jos täytyisi pois.