TYRNÄVÄ Koskelan hulppeassa pirtissä on leppoisa iltapäivän tuokio. Siiri Honka (93) on tullut poikansa Martin kanssa sisälle kahvistelemaan. Aamutuimaan on nostettu potut maasta. Kuokan varressa on ollut, kukas muu kuin Siiri. Martilla on pikkuremppaa muualla pihapiirissä.
– On se eri muori tuo äiti. Potutki halusi ite nostaa. Edellispäivänä keräsi ämpärillisen puolukoita. Ikäisekseen melkoinen tekijä vielä, lapsuudenkodissaan lähes päivittäin piipahtava Martti toteaa.
Pirtin seinällä on arvokas sukutaulu. Se todistaa, että Koskelankylän Siponpellon tila on ollut Koskelan suvun hallussa vuodesta 1698 saakka. Ensimmäiset omistajat olivat Tuomas Koskela ja puolisonsa Reetta Pertuntytär.
– Omassa kojissa se on ihmisen paras olla, Siiri tuumaa ja miettii jo takaisin pihatöihin kiiruhtamista.
Siiri Honka, omaa sukua Koskela, oli seitsemänvuotias, kun perheen äiti kuoli. Kaikkiaan kuusi sisarusta jäi äidittömäksi. Lapsia ja taloutta tuli hoitamaan isän Amerikkaan muuttanut sisko. Koulunkäynnin Siiri aloitti omalla kylällä Koskelankylän koululla. Ensimmäisenä opettajana oli Terijoelta tullut Kähönen.
– Hyvä opettaja Kähönen oli, joskus ankara mutta oli se myös ystävällinen, Siiri muistelee.
Koskelankylältä Siiri lähti Ouluun oppikouluun. Opinahjona oli kuuden vuoden ajan Kuusiluodon koulu. Viikot tyttö asui kaupungissa sukulaisten luona. Limingan emäntäkoulussa nuori nainen opiskeli sen jälkeen monenlaisia elämäntaitoja.
Siiri avioitui temmesläisen Pauli Hongan kanssa. Perheeseen syntyi tyttö ja poika. Vuonna 1945 topakka nainen aloitti miehensä rinnalla kuljetusalan yritystoiminnan. Kun Pohjois-Pohjanmaalla oli sodan jälkeen opettajapula, Siiri ehti toimia useamman vuoden opettajanakin.
– Ainakin Koskelankylässä, Alatemmeksellä, Siikajoella ja Ruukissa olin opettajana. Olihan sitä niihin aikoihin kovasti töitä, kun oli karjaakin, Siiri sanoo.
Koskelan talossa oli parhaimmillaan yli 30 lehmää, lopulta enää muutama. Karja hävitettiin vuonna 1968.
Siirillä oli Temmeksen kirkonkylällä oma kauppa, Alatalon kauppa. Kun Hongat vuonna 1962 muuttivat kirkonkylältä Koskelankylään Siirin entiseen kotitaloon, Siiri hoiti pitkään Limingan Osuuskaupan sivumyymälää. Osuuskaupan hoitajana ja seurakunnan emäntänä hän oli myös. Siiri leipoo edelleen kuuluisia sämpylöitään.
Tokihan entistä kauppahuonetta ison talon toiseen päähän pitää mennä katsomaan.
– Tuossa oli ulko-ovi. Siitä ne asiakkaat tulivat. Täällä oli myytävänä kaikkea, mitä ihmiset arjessaan tarvitsivat. Lihaa, maitoa, jauhoja ja paljon muuta, entinen kaupanhoitaja kertoo.
Siiri Honka on erinomainen esimerkki ihmisestä, joka on ollut suuren osan elämästään tekemisissä yritystoiminnan kanssa. Vuonna 1945 Pauli Honka alkoi ajaa puutavaraa yhdellä kuorma-autolla. Vuonna 1956 yritystoiminta laajeni maidonkeräilyyn ja vuonna 1957tuli lisäksi taksiautoilu. Taksiautoilusta luovuttiin muutaman vuoden kuluttua.
Kun Pauli Honka kuoli vuonna 1971, muutaman vuoden yli kaksikymppinen Martti-poika otti päävastuun yritystoiminnasta. Tärkeä tukihahmo vuosien varrella on ollut Siiri-äiti. Siiri hoiti myös yrityksen kirjanpidon.
– Martti asui Temmeksen kirkolla ja maitoauto oli täällä Koskelankylässä tallissa. Silloin ruukasi olla tosi kovia pakkastalvia. Eräänkin kerran jouduin aamuyöstä menemään talliin laittamaan autot lämpiämään niin että Martti pääsee aamukierrokselle, Siiri muistelee.
Martti antaa lämpimän tunnustuksen äidilleen yritystoiminnan kaikenlaisesta tukemisesta.
– Äiti on ollut aina hengeltään yrittäjä.
Ei siis ihme, että Siiri Hongalle on myönnetty kultainen yrittäjäristi. Siiri Honkaa tituleerataan komeasti autoilijaksi.
Yrittäjyys ei lopu Hongan perheessä tähänkään. Yritystoiminta on vuosien mittaan laajentunut. Nyt toiminnassa on mukana myös Martin kaksi poikaa, Janne ja Kalle. Kolmas poika, Antti, on mainosalalla pääkaupunkiseudulla.
Siiri Honka on huumorintajuinen nainen. Tuon tuosta hän heläyttää iloisen naurun. Kun puhe kääntyy temmesläisiin paikannimiin, Siiriä naurattaa entistä enemmän.
– Lököperä on Koskelankylässä. Väinölän viereistä aluetta sanotaan Taavetin kaupungiksi, kun siellä on niin paljon taloja. Huoltoaseman seutu on Möllöperä. Koskelankylässä asui aikoinaan laukkuryssä Nikolai Perälä. Hänen paikkaansa sanottiin Jääräläksi. On täällä Amerikkakin ja Moskua. Niin ja Kiturinkorpi.
Mutta nyt on naurut naurettu. Pihalla on vielä syystöitä. Postikin pitää hakea laatikosta. Muuttolintujen parvi lentää vanhan sukutalon yllä. Nyt on kurkien vuoro. Siiri Honka seuraa muuttajia.
– Kurki se siinä etelään menossa.