Korona täällä, Korona siellä,
Korona koko maailman teillä.
Itseni kanssa kotona mietin,
mitenkä elämääni ennen vietin.
Mikä on oikeesti tärkeää ollut,
miten olen tähän päivääni tullut.
Miten moneen turhaan aikaani kulutin,
miten monta murhetta ennakkoon murehdin.
Osasinko löytää ilon hetkiä,
oliko valmis näkemään ystävien tarpeita.
On Karjalassa juureni,
tuli mieleen myös mummoni,
hän kaksi kertaa joutui kodin jättämään,
se kuitenkaan vienyt iloa mennessään,
sillä kovistakin ajoista huolimatta,
hän kiitti Jumalaa avustansa.
Minä tässäkin ajassa,
saan asua omassa kodissa,
ja ruokaa on piisannut,
sen hakemiseenkin on moni
apuaan tarjonnut.
Pian pääsee taas pihalle hommaamaan,
mielenterveyttä siellä hoitaa saa,
ja ehkä on hyväksi kaikille,
oppia Koronan myötä uusille tavoille.