Ketunmaa sai sähköt 1950-luvulla. Tuntematon kynäilijä kyhäsi Sähkölaulun, jossa kuvataan miten sähköt otettiin vastaan. Kirjoittajasta tai kirjoittajista ei ole nimitietoa. Sähkölaulu on vapaamuotoinen kronikka, joka kulki muistitietona toiselta toiselle.
Sähkölaulua muistelivat Simo ja Seppo Heiskari. Edesmenneen Heikki-veljeni jäämistöstä löytyi kirjoituskoneella kirjoitettu Sähkölaulu, jossa oli pieni lisäys Heiskarin veljesten muistamiseen.
Mahdollista on, että on toinenkin kronikka Ketunmaan asukkaista. Siitä kuulin menneenä aikana kaksi sanaa: kolo-otto-Korhonen ja naurava-Sainila.
Jo ken muistaa lisäyksiä Sähkölauluun tai toiseen kronikkaan, otappa yhteys Mattiin!
Heikki (Bildo) se sormella lamppua koittaa,
onko se kylymä vai kuuma?
Kuuma se pussia kuluttaa,
vaan kylymän se valtio avustaa.
Luukisen Jaska se
vasikalle suuttuu,
se seinälle hyppää ja
ratioksi muuttuu.
Sieltä se huutaa,
että haijajjaa
ja huvittaapi lapset ja
Maijajjaa.
Kauko (Lempinen) ja
Matti (Sainila),
kahelia kaksi,
lankoja eestaas juoksuttaa.
(Tekivät ehkä sähkötöitä)
Varpulasta kuuluu
se virrenveisuu
ja Keinäseltä polokan
kitinä.
Bildon Iikka ei sano mittää
ku se ei vieläkää sikiä.
Patella (Heiskari)
on pitkiä sätkiä
ja Alarikki (Heikinaho) vanhoja jätkiä.
Äijälän Aale on tallin takia
tunkiolle pyörtyny.
(Talliin piti ottaa kalliit sähköt)
Reino (Heiskari)
se roikalla kattelee,
vaan Väinö (Sillanpää)
ei vähhään tyyvy,
se näköratiosta haaveilee.
Iikka Kangas kangasta
kutoo,
musta on loimi, kyynel
silmästä putoo.
Millä nyt sähköt maksaa jaksaa,
kun Hämälästä on poissa ja tilalla on Jaska. (Väisänen)
Sangin Jaakko se sano,
että jaa
sekö Ruonakosken Arppeki sähköt saa.
No, ottihan ne pojat
meillä pottua.
Tervolla saa sonnia solalta
ja lappua kamarin ovelta.
(Tervolla oli valtion sonni)