– Emme ole täällä valmentamassa mitään pelintekijöitä uralle. Tavoitteena on sellainen oppi, että kynnys kotona tekemiseen madaltuisi, totesi opettajana toiminut Koodikoulun Pauliina Björk.
Björkin mukaan kursseilla ei kannusteta mobiilipelien tekemiseen varsinkaan tienaamisen toivossa. Sen sijaan kiikarissa on koodauksen perusteiden ymmärtäminen ja sitä kautta myös meitä ympäröivän digimaailman hahmottaminen.
– Toki pelejäkin voidaan tehdä, jos lapset sitä haluavat. Varsinkin pojat monesti sitä usein toivovat. Mutta koodaukseen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin vain pelien tekeminen. Koodaus tukee kaikkia aloja ja digitalisaatio iskee kaikkialle, Björk totesi.
Ohjelmoinnin maailmaan tutustelu aloitettiin nettiselaimella käytettävän Touchdevelopin tarjoaman kilpikonnaohjelmoinnin avulla. Konnaa lähdettiin ohjaamaan englanninkielisillä komennoilla: eteenpäin sata askelta, käännös vasemmalle, väri punainen. Kilpikonna teki työtä käskettyä ja muodosti näytölle kulkureittinsä mukaisen kuvion. Senkin lapset oppivat, miten käskyn saa toistettua siten, ettei sitä tarvitse aina näppäillä uudelleen.
– Tällä minäkin aloitin harjoittelun, kun olin pieni. Turtlea ohjataan komennoilla ja se piirtää käskyjen mukaisen kuvion. Tänään tehdään siis tavallaan taidetta kilpikonnan avulla. Tässä ei ole oikeaa tai väärää ja heti näkee työnsä tuloksen, Björk mietti.
Björk kertoi ajautuneensa koodauksen pariin oman poikansa innoittamana. Koodikoulussa opettamisen diplomi-insinööriksi kouluttautunut nainen oli aloittanut viime syksynä. Hän piti ruutuajan jatkuvaa taivastelua osin turhana.
– Sillä, mitä lapsi ruudun ääressä tekee, on iso merkitys. On eri asia pelata tai katsoa Teletappeja kuin tehdä jotain, mikä vaatii ajatustyötä. Toki rinnalla pitää olla myös liikuntaa ja pitäähän niitä aivojakin välillä lepuuttaa, hän hymyili.
Koodaaminen on perinteisesti mielletty poikien touhuksi, mutta se sopii tytöille aivan yhtä hyvin. Limingassa pikkuisten koodareiden joukossa näkyi niin tyttöjä kuin poikiakin. Björk harmitteli median ryöpytyksen kohteeksi joutunutta poikien oppimisinnokkuutta. Hän on omissa koulutuksissaan nähnyt, että pojat ovat yhtä lailla valmiita näkemään vaivaa oppimisen eteen.
Ensimmäistä kertaa koodauksen saloihin pureutuva Vilja-Tuulia Väisänen oli saapunut koulutukseen Tupoksesta Virpi-äitinsä kanssa. Mikä heidät innosti mukaan Koodikouluun?
– Kyllä se on tämä tulevaisuus, koodaustahan on kaikkialla. Lapsi on myös innostunut. Itselleni tämä ei ole kovin tuttua, vaikka minulla insinöörikoulutus onkin, Virpi paljasti seuratessaan tyttärensä tietokoneen näpyttelyä.
Tupoksesta mukaan olivat saapuneet myös Nefeli ja Ionas isänsä Markus Paloniemen kanssa.
Björk muistutti, että Koodikoulussa käytetyn kilpikonnapohjan lisäksi ohjelmoinnin harjoittelemiseen löytyy paljon muitakin vaihtoehtoja internetin ja erilaisten sovellusten kautta. Opettajajohtoista koodausopetusta on tarjolla myös Suomen Koodikoulun kautta.
