– Olin harmistunut siihen, että pienille, tärkeässä kehitysvaiheessa oleville lapsille suunnatuissa kirjoissa on muun muassa liian vaikeita lauserakenteita ja viittaussuhteita, kahden lapsen mummi toteaa.
Ennen kuin kirjaprojekti pääsi alkuun, tarvittiin hyvä yhteistyökumppani, lapsen kielenkehitykseen ja keskusteluihin liittyviä teemoja tutkinut ja opettanut yliopistonlehtori Merja Karjalainen. Oululaistohtori puki lopullisesti sanoiksi kirjaidean.
– Innostuimme kumpikin ja työnteko alkoi. Luimme tekstejä toinen toisillemme. Kun lukee tekstiä ääneen, asioita kuulee ja ymmärtää eri lailla kuin jos pelkästään lukee tekstiä. Ääneen luettaessa rytmillä on oma merkityksensä, Rantala toteaa.
Tampereen yliopistossa yliopistolehtorina tällä hetkellä työskentelevälle ja lapsenkielen kehitykseen ja kielellisiin häiriöihin liittyviä kursseja opettavalle Rantalalle kieli on kiehtova asia. Erityisen kiinnostava on lapsenkielen kehitys.
Esikoisteoksessaan Rantala ja Karjalainen haluavat antaa lapselle hyvän kielen mallia.
Rantala on toiminut puheterapeuttina noin 15 vuotta sivutoimisesti ja päätoimisesti noin seitsemän vuotta. Hänen päätutkimusalueensa ei ollut kielen tutkiminen, mutta hänellä on ollut ja on edelleen myös lapsen kieleen liittyviä tutkimushankkeita.
Hän opettaa tuleville puheterapeuteille lapsen kielenkehitykseen ja kielihäiriöihin liittyviä asioita.
– Jos lapsen kieli kehittyy hitaasti tai lapsella on vaikeuksia keskittymisen kanssa, häntä voidaan auttaa hyvän kirjan kautta. Televisio-ohjelma ei pysty siihen niin hyvin kuin kirja, Rantala sanoo.
Essin ja Paavon tarinapuussa on kotoisia kertomuksia, joissa on otettu huomioon lapsen kyky ymmärtää luettua tekstiä. Kirjassa on kolme vaativuudeltaan eritasoista tarinapuun oksaa.
Ensimmäisen oksan tarinat on kirjoitettu lapselle, joka ymmärtää puhetta jonkin verran mutta käyttää itse vain yksittäisiä sanoja tai lyhyitä lauseita.
Toisen oksan tarinat ovat taaperolle, joka tajuaa puhetta jo melko hyvin. Hänellä on laajahko sanavarasto mutta hänen ilmauksensa ovat lapsenomaisia. Kolmannen oksan tarinat soveltuvat parhaiten kolme vuotta täyttäneille. Tällöin kieli on jo melko kehittynyttä.
Lapsi puhuu pitkiä lauseita ja yhdistää niitä monipuolisesti toisiinsa.
Essin ja Paavon tarinapuu on kirja, joka kasvaa lapsen mukana. Kirja sopii hyvin varttuvalle lapselle, päiväkoteihin ja tietenkin monilapsisiin perheisiin.
Rantala sanoo, että myös kaksikielisiin perheisiin Essin ja Paavon tarinapuu istuu mainiosti.
Rantalan ja Karjalaisen kirjayhteistyö saattaa saada myös jatkoa.
– Muhimassa on hieman vanhemmille lapsille suunnattu kirja, Rantala valaisee.
Lopuksi nostetaan keskiöön Essin ja Paavon tarinapuun ”koekuuntelijana” toiminut Lauri. Juuri kolme vuotta täyttänyt poika on mummonsa mukaan vilkas ja poikamainen kiinnostuksen kohteissaan, mutta mummonsa iloksi hän on ollut Essin ja Paavon tarinapuun innokas kuuntelija.
– Hän on poiminut myös omaan puheeseensa kirjassa olevia ilmaisuja. Tarinoiden kieli on siis vastannut hyvin lapsen kielellisiä taitoja ja on ollut näin helppo oppia, Rantala toteaa.
