Kempele Kempeleläiset Aira Makkonen ja Hillevi Männikkö sekä muhoslainen Eija Parrila hieraisivat silmiään saadessaan kutsukirjeen ikäihmisten päivätoimintaan. Lopulta selvisi, että kutsu oli työtovereiden tekosia ja tuona aikana oli tarkoitus juhlistaa heidän eläkkeelle jäämistään vanhusten palvelutalolla Kempeleessä.
Juhlakalut nähtiin torstaina iskelmämusiikilla höystetyssä päivätoiminnassa ja sen jälkeisessä henkilökunnan tilaisuudessa. Kotihoidon johtaja Raija Inkalan mukaan kolmen pitkän linjan kodinhoitajan jääminen lähes yhtäaikaisesti eläkkeelle oli harvinainen hetki. Kodinhoitajien koulutusta ei enää Suomessa järjestetä, joten ammattikunta hiipuu hiljalleen.
– Te viette mukananne paljon tarinoita, taitoa, osaamista ja varsinkin sitä hiljaista tietoa. Teidän työvuosiinne on mahtunut erilaisia aikakausia, kokemuksia, muutoksia ja vaihtuvaa kunnanjohtoa, ministeriä ja presidenttiä, Inkala totesi.
Kolmikon kanssa yhtä aikaa eläkkeelle jäi myös kotisairaanhoitaja Aura Strömmer-Joensuu, joka ei ollut tilaisuudessa läsnä.
Aira, Hillevi ja Eija aloittivat kodinhoitajina Kempeleessä 1990-luvulla. Kaikille kolmelle ehti kertyä kokemusta hoitotyöstä ennen Kempeleen vakituiseen työtehtävään asettumista. Hillevi kertoo olleensa viimeisiä, jotka valmistuivat kodinhoitajaksi vuoden 1993 lopussa.
Eija aloitti kolmikon ensimmäisenä Kempeleen kotihoitajana lama-aikaan vuonna 1990. Tuolloin kodinhoitajien toimistona toimi kunnantalo.
– Siellä oli meidän lähtöpaikka ja siellä odotettiin työkomennot, hän muistaa.
Toimisto vaihtui sittemmin terveyskeskukselle ja viimeisimpänä komentokeskuksena toimi vanhusten palvelutalo Hovintiellä. Alkuun tehtäviin ei kuulunut sairaanhoidollista ulottuvuutta vaan työ oli pääosin perhetyötä, kuten siivousta, lastenhoitoa ja kotiavustajana toimimista. Kodinhoitajat saattoivat olla kuukaudenkin saman perheen apuna. Siivous oli merkittävä osa toimenkuvaa.
– Siivousta oli aika paljon. Usein siivous oli kuitenkin vain varjo, jonka kautta päästiin perheen avuksi ja sitten nähtiin, ettei kaikki ollut kunnossa. Näimme sen ihmisten todellisen arjen, Eija kertoo.
Hillevin mukaan työnkuva on muuttunut vuosien varrella huomattavasti. 1990-luvun alussa sosiaali- ja terveydenhuollon eri alojen peruskoulutus yhdistettiin lähihoitajakoulutukseksi ja kodinhoitajien työ jakautui perhe- ja vanhuspuolen tehtäviin. Työntekijät saivat itse valita kumpaan suuntautuivat. Perhetyön eriytyessä muuttui myös työn luonne.
– Ennen vanhaan tehtiin työ perheen puolesta, ja nyt enemmänkin neuvotaan heitä, miten työ pitäisi tehdä, naiset miettivät.
– Työ ei ole enää kodinhoitoa vaan myös ihmisenhoitoa, he jatkavat.
Muutoksia on tapahtunut myös työntekijöiden käyttämissä työkaluissa. Tietojärjestelmät ovat muuttuneet sähköisiksi.
– Tuli kännykät ja nyt kaikilla on mobiili käytössä. Tässä on ollut pakko oppia uusia asioita – välillä aika nopeastikin, he miettivät.
Nykyisin kodinhoitajien asiakaskunta on vanhusvoittoisempaa ja huonokuntoisempaa. Kenttätyöhön on tullut lisää vastuualueita lääkejakoineen kaikkineen. Hoitotyötä leimaa nyt myös ainainen kiire. Eija muistuttaa, että kiireiseksi muuttuneen työtahdin ei pitäisi näkyä asiakaskäyntien aikana.
– Jospa sitä joskus vielä palattaisiin siihen entisajan läsnäoloon, hän huokaa.
Samaan hengenvetoon naiset toteavat päässeensä nauttimaan kiireettömämmästä työympäristöstä viimeisinä työvuosinaan. Kolmikko työskenteli vuorokodissa, jossa on neljä hoitopaikkaa omaishoidettaville, jotta heidän omaishoitajansa voivat pitää vapaansa.
– Vuorokoti oli hyvä lopetus työuralle. Siellä tehtiin asiakkaitten mukaan työtä ja oli enemmän aikaa esimerkiksi ulkoilutukseen. Siellä pystyi olemaan työssä täyspainoisesti läsnä, Eija miettii.
Vaikka vuorotyö on ollut välillä raskasta, on eläkkeelle siirtyvien kodinhoitajien mieliin jäänyt päällimmäiseksi mukavia muistoja.
Lisääntynyttä vapaa-aikaa he aikovat käyttää itsestä huolehtimiseen, luonnossa liikkumiseen, marjastamiseen, kalastamiseen ja lastenlasten kanssa olemiseen. Aikaa löytyy varmasti myös vanhoille työkavereillekin.
– Meillä on ollut ihana työyhteisö. Varmasti meillä yhteydenpito jatkuu myös eläkepäivilläkin, naiset vakuuttavat hymysuin.