Valtaosa Suomen lapsista elää tilanteessa, jossa heidän vanhemmillaan ei ole mahdollisuutta saada kotikunnastaan kodinhoitajan palveluita. Tämän vuoksi moni perhe on joutunut vaikeaan tilanteeseen esimerkiksi äidin tai isän sairastuessa äkillisesti.
Kodinhoitajan puute koskettaa kaikenkokoisia perheitä. Vielä 1990-luvun alussa vuosittain noin 60 000 lapsiperhettä sai kunnalta apua arjen pyörittämiseen. Jotkin kunnat tarjoavat edelleen kodinhoitajapalvelua myös lapsiperheille, mutta valtaosassa sen saaminen on liian korkean kynnyksen takana tai sitä ei saa lainkaan.
Lapsiperheiden kodinhoitajapalvelun puute lisää merkittävästi esimerkiksi koulujen ja lastensuojelun työtaakkaa ja kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan lapsiperheiden kotipalvelu toimii parhaimmillaan tehokkaana ehkäisevän lastensuojelun muotona. Kodinhoitajapalvelu sekä vähentää inhimillistä kärsimystä että säästää yhteiskunnalta rahaa.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan. Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka velvoittaa yhteiskuntaa antamaan vanhemmille ”asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä”.
Koska kunnat eivät ole sosiaalihuoltolain antamasta velvoitteesta huolimatta laittaneet kodinhoitajapalvelua kuntoon, valtion tulee tarttua rivakammin toimeen. Tämä on ensi vaalikaudella tärkeimpiä perhepolitiikan asioita.