Kiu­saa­mi­nen on hen­kis­tä ja fyy­sis­tä vä­ki­val­taa, jolla on yleisö – poliisi ko­ros­taa van­hem­pien roolia

Nuorten kiusaaminen on ikävä ja valitettavan yleinen ilmiö. Kaikki tapaukset eivät tule opettajien tai poliisiviranomaisen tietoon ja kiusaamista tapahtuu jonkin verran myös kouluajan ja opinahjon pihamaan ulkopuolella.

Oulun poliisilaitoksen koulupoliisi, ylikonstaapeli Merja Rasinkangas arvioi, että kiusaamista on jokaisessa koulussa eikä sitä luultavasti mitenkään saada kitkettyä kokonaan pois.

– Se voi olla somekiusaamista tai syrjimistä. Porukoiden ulkopuolelle jättämistä on erityisesti tyttöjen kohdalla, pojilla se on enemmän fyysisempää, jolloin voidaan puhua jopa pahoinpitelyrikoksesta. Meille tulee viikoittain jostain päin tietoja erilaisista tapauksista.

– Vapaa-ajalla tapahtuvat asiat tai siviilihenkilöihin kohdistuva kiusaaminen on usein kotirauhan häirintää, ilkivaltaa tai vahingontekoa. Silloin ei oikeastaan puhuta kiusaamisesta.

Poliisin keinot puuttua nuorten tekemisiin ovat jossain määrin rajalliset.

Koulupoliisi muistuttaa, että päävastuu kaikessa kasvatuksessa onkin huoltajalla.

– Jos joku tekee poliisille rikosilmoituksen ja tekijänä on alle 18-vuotias, poliisilta menee automaattisesti ilmoitus myös lastensuojeluviranomaisille. Alle viisitoistavuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa, mutta mikäli on aiheutettu sellaista vahinkoa, josta aiheutuu kuluja, he ovat vahingonkorvausvelvollisia, Rasinkangas huomauttaa.

Kiusaamisella voi olla hyvinkin laajoja ja vakavia seurauksia. Tavallisinta on paha mieli ja alakuloisuus, mutta jäljet voivat olla hyvinkin syvät.

– Jos kiusaamista tarkastelee henkisenä ja fyysisenä väkivaltana, sillä on aina vaikutus uhriin. Mikä tahansa väkivalta, jota ihminen joutuu kohtaamaan toistuvasti, jättää jäljen. Joskus saadaan lukea otsikoista, että joku jopa kuolee kiusaamisen seurauksena, Liminganlahden koulun kuraattori Anne Nurmi kertoo.

Yksinkertaista selitystä kiusaamiselle on vaikea löytää. Syytä ei tule etsiä uhrista, vaan tekijästä.

– Hänen täytyy jollakin tavalla hyötyä kiusaamisesta – saada siitä huomiota, valtaa tai jotakin muuta. Kiusaaja tarvitsee usein myös yleisön, jonka edessä kiusaaminen tapahtuu. Yleisönä voi olla kouluyhteisö, omat kaverit tai erilaiset someryhmät, Nurmi sanoo.

Kiusaamista selitellään monesti sillä, ettei sitä tehty tosissaan. Nurmi näkee, että samalla testataan sitä, kuinka pitkälle voidaan mennä. Väärintekijää ei kuulu ymmärtää liikaa, mutta hänelläkin voi olla omassa elämässään hankaluuksia ja se voi saada tekemään toisille ikäviä asioita.

– Jos kiusaajaa ei pysäytetä millään tavalla, hän todennäköisesti jatkaa toimintaansa myöhemminkin. Jos sellainen sallitaan, kiusaajalle voi syntyä väärä mielikuva siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Kiusaajan leimaa voi kantaa koko ikänsä ja se voi vaikuttaa monenlaisiin asioihin myöhemmässä elämässä.

Vastuu käyttäytymisestä on nuorella itsellään, mutta myös kotiväellä. Nurmi muistuttaa, että on tärkeää, että vanhemmat tietävät mitä lapset tekevät ja tekemisiin puututaan tarpeen vaatiessa.

On myös tärkeää, että vanhemmat ottavat vastaan tiedon siitä, että oma lapsi on ollut mukana kiusaamisessa.

– Luulen, että vanhemmat ovat hyvinkin tietoisia siitä, mitä kiusaaminen on ja millaista on olla sen kohteena. Aika moni voi tietää myös sen, millaista on olla kiusaaja tai se, joka seuraa sivusta, Anne Nurmi miettii.

Työssään Nurmi on kohdannut niin kiusattuja kuin kiusaajiakin. Hän kokee, että kaikkiin tietoon tuleviin koulussa tapahtuviin kiusaamistapauksiin puututaan.

– Mutta eihän koululla ole välttämättä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä esimerkiksi jonkin lapsen puhelimessa tai somekanavilla tapahtuu. Niitä pitäisi aikuisten valvoa kotona, hän muistuttaa.