Oulunsalo Kisakankaan punainen majarakennus lekottelee lämpimässä syysaamussa. Partiolaiset ovat pystyttäneet pihamaalle viikonloppuleirin, mutta se ei estä ihmisiä hakeutumasta luonnonläheisen urheilukeitaan äärelle. Paikalle on saapunut myös Olli-Pekka Kotajärvi poikiensa Edwardin ja Jaakon kanssa. Pian parkkialueelle kaartaa myös Olli-Pekan vaimo Mari sekä tyttäret Miia ja Rosa. Perheen miesväki on ehtinyt lenkkeillä jo kotvan aikaa.
– Meiltä on tänne noin neljä kilometriä. Tässä on tosi hyvä käydä. Varsinkin viikonloppuisin käymme usein täällä. Joskus tulemme pyörällä, joskus sauvakävellen. Kesäisin tästä on hyvä kävellä välillä Papinjärvelle vilvoittelemaan. Tämä on tosi monipuolinen paikka, ja täällä on kaikki nämä mukavat luonnontuoksut, Olli-Pekka luonnehtii ympärilleen silmäillen.
Kehuja satelee myös uudenkarheille urheilulaitteille, jotka asennettiin rantalentopallokenttien jatkoksi viime kesänä.
Kotajärven perhe ei ole kunnostautunut ainoastaan Kisakankaan käyttäjänä, vaan myös paikkaa pyörittävän Oulunsalon Vasaman talkoovoimana.
Perhe on ollut pitkään aktiivisesti mukana urheiluseuran toiminnassa.
Tästä kertoo myös Vasaman kevätkokouksen yhteydessä jaettu Vuoden puuhamies -titteli, joka ojennettiin tänä vuonna Olli-Pekalle.
– Onhan sitä oltu monissa talkoissa ja kisajärjestelyissä monesti apuna – ihan huomaamattakin. Yllätyksenä se tunnustus kuitenkin tuli, mies toteaa.
Kotajärvet tutustuivat Vasaman toimintaan ensimmäisen kerran reilu kymmenen vuotta sitten. Tuolloin perheen esikoinen, Edward, otti ensimmäisiä askelia kilpaurheilun suuntaan. Pikkuhiljaa koko perhe tempautui urheiluseuran toimintaan mukaan.
Seuratoiminta on tuonut Kotajärvien elämään monenlaista sisältöä.
Maastourheilulajit, kuten hiihto ja juoksu, vetivät Edwardia ja hänen Jaakko-veljeä puoleensa jo varhaisessa iässä. Sittemmin kisaamisesta on tullut vakavamielisempää. Myös nuorin velipoika Simo innostui urheilemaan – tosin lähinnä omaksi ilokseen.
Edward on osallistunut edellispäivänä juoksukisaan, joten nyt luvassa on palauttavaa treeniä. Jaakko sen sijaan noudattaa armeijasta lomaillessaan kevennettyä treeniohjelmaa.
Varusmiespalveluksensa vuoksi Jaakko ei pääse niin usein urheilemaan kuin yleensä, vaikka hän onkin mukana armeijan urheiluvalmennuksessa – aivan kuten Edwardkin omana palvelusaikanaan.
Treenaus on iso osa tämän veljeskaksikon elämää. He molemmat kulkevat nykyisin SM-tason kisoissa.
– Kisoissa on kuljettu, mutta vielä ei ole menestystä hirveästi tullut. Toivottavasti joskus tulee sitäkin, Edward tuumaa hymynkare suupielessään.
Kisamenestys ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä Kotajärviä on houkutellut liikkumaan. Urheilusta on tullut perheen yhteinen juttu, jonka ääreen hakeudutaan aina työn ja arjen salliessa.
– Mukavahan täällä on olla luonnon äärellä. Kisakangaskin on varmasti vaikuttanut urheiluinnostukseen. Tämä on ollut niin lähellä eikä ole tarvinnut matkustella kauemmas treenaamaan, Edward pohtii.
– Urheilu on meille yhteinen harrastus. Ja onhan tämä antanut myös perheen sisäistä kilpailua. Pojilla on keskinäistä kisailua, kun he ovat niin samanikäisiä, Olli-Pekka virnistää ja nyökkää Edwardin ja Jaakon suuntaan.
Myös perheen pienimmät lapset, Miia ja Rosa, kulkevat usein mukana Kisakankaan treeneissä ja tapahtumissa. Ryppyotsaisen treenaamisen sijasta tytöt suuntaavat kuitenkin usein muihin puuhiin, kuten leikkimään kävyillä ja kivillä.
– Ja minä monesti jään ruokaa laittamaan, kun toiset lähtevät urheilemaan, Mari kiiruhtaa kertomaan.
Vaikka käynnissä on harvinaislaatuinen intiaanikesä, odottavat Kotajärvet jo innokkaina lumentuloa. Kun lumi on saatu maahan, suuntaa perhe laduille – yhdessä ja erikseen. Kilometrejä ei lasketa, mutta niitä todennäköisesti kertyy enemmän kuin monessa muussa kotitaloudessa. Aivan täysin kelien varaan hiihtoa ei tässä perheessä jätetä, vaan hiihtointoa lievennetään sulan maan aikaan myös rullasuksilla.
Ensilumen sataessa ei pidä kuitenkaan villiintyä liikaa, huomauttaa Olli-Pekka.
– Ei pidä antaa ensilumelle kaikkea. Pitää vähän malttaa mielensä, hän naurahtaa.
Perheen pienempien kanssa hiihtäessä ei myöskään voi suihkia täyttä vauhtia, jottei lannista pienten hiihtointoa.
Liikkuminen on aina mitoitettava muun elämän mukaan. Olli-Pekka tekee itse arkisin kymmenentuntisia työpäiviä ja liikkuminen painottuu siksi usein viikonlopuille. Urheilua ei kuitenkaan saisi unohtaa, vaikka aika onkin kortilla.
– Hyvä työkunto pysyy, kun muistaa liikkua, Olli-Pekka muistuttaa.