KEMPELE Toisen jakson viimeisen vuoroparin avaava lyöntivuoro. Kirillä ajolähtö ja aikalisä. Purkajaksi astelee Matti Korhonen.
Ja Korhonen kotiuttaa! Kiri siirtyy jo 5–1-johtoon. Hetkeksi.
Tuomarit kokoontuvat neuvonpitoon. Palaverin jälkeen viides juoksu pyyhitään pois, taululle ilmestyy toinen palo. Pelinjohtaja Antti Vihtkarin suusta pärähtää voimakas kettu. Pian ristejä on kolme. Kuin Golgatalla.
Tilanne on 4–1 Kirille, kun sotkamolaiset pääsevät aloittamaan tasoittavan lyöntivuoronsa. Puhdas voitto varmistaisi kempeleläisten nousun Superpesikseen. Se tiedetään kentällä, katsomossa ja makkarajonossa. Sen tietävät kaikki.
Eroa on kolme juoksua. Riittääkö se? Jos laji olisi jääkiekko ja Sotkamo olisi Ruotsi, tietäisi jo etukäteen, miten tässä tulisi käymään.
Mutta nyt pelataan pesäpalloa. Tasoittavan alussa lukkari Jani Lassila singahtaa näpylyönnin perään ja onnistuu viuhtaisemaan pallon ykköselle. Ensimmäinen palo. Ei mene kauaakaan, kun niitä on jo kaksi.
Sotkamolle tarjotaan vielä ajolähtöä, mutta Sotkamo ei ole Ruotsi. Vuoro, jakso, peli ja koko pitkä runkosarja päättyy sillä hetkellä, kun helpottavasti polttava pallo kopsahtaa kolmosvahti Aki Hanhelan räpylään. Kiri nousee Superiin!
– Oli sellainen olo, että kyllä me tämän hoidamme. Vaikka he saivatkin tilanteen päälle, niin tiedettiin, että eivät he saa kolmea. Yhden saattavat saada, ehkä kaksi, mutta eivät kolmea kuitenkaan. Totta kai jännitti koko pelin ajan, mutta ei siinä enää ollut mitään ekstraa. Se oli kuitenkin kolmen juoksun johto, se on sen verran turvallinen, kolmosvahti tuumi pelin jälkeen.
Kiri on ollut koko kauden ajan ehkä se suurin nousijasuosikki. Siilinjärvi tosin pisti kovasti vastaan ja keikkui pitkään kiinni runkosarjan kärkipaikassa. Kempeleläisten on täytynyt taistella pelistä toiseen kolmesta pisteestä. Pelkät voitot eivät olisi riittäneet.
– Kyllähän paineita on ollut koko ajan. Tähän pyrittiin. Suoraan sanottuna olisi ollut raskasta lähteä pelaamaan karsintojen kautta. Suoraan nousuun on mukava lopettaa. Ei ole epäselvyyttä siitä, kuka sen on ansainnut, Hanhela summaa.
Epäselvyyttä ei ollut myöskään siinä, kumpi joukkue oli runkosarjan päätöspelissä parempi. Avausjakso oli käytännössä ohi jo toisen vuoroparin jälkeen, kun Kiri karkasi yhdeksän juoksun karkumatkalle. Lopulta jakso päättyi 12–1.
– Ensimmäinen jakso selkeästi meille. Lataus pysyi positiivisena. Toisella jaksolla tapahtui muutamia pikkujuttuja, eikä saatu oikein sisäpeliä pyörimään, mutta tuo sentään riitti. Lopussa joutui silti vähän jännittämään, pelinjohtaja Vihtkari kommentoi.
Toinen jakso oli numeerisesti tiukempi ja vaikka ottelun lopussa oli aineksia suuremmalle draamalle, ei kempeleläisillä ollut hätää oikeastaan missään vaiheessa. Tämä pantiin merkille myös katsomossa.
– Molempien jaksojen alut olivat selkeästi KeKin hallintaa ja he pitivät pelin koko ajan itsellänsä. Se näytti hyvin varmalta loppuun asti. Ulkopeli oli niin tiukkaa, että ei siinä ollut mitään saumaa Sotkamolla. Aika suvereeni suoritus tänään, Kiimingistä Koukkupaja Areenalle saapunut Jari Levy arvioi.
Kesken kauden Kiriin siirtynyt Pekka Hepokangas on lehdistötilaisuudessa enemmän tai vähemmän häkeltynyt kauden mahtavasta päätöksestä. Tuntuu hyvältä, olo on tyhjä, ei tiedä mitä pitäisi ajatella.
– Meillä oli todella yhtenäinen joukkue, mahtavaa olla osa tällaista seuraa. Oli todella helppoa tulla mukaan, kaikki ottivat hyvin vastaan. Eikä minulla sellaista pelkoa ollutkaan, ettei otettaisi, Kirin ykköspalkittu muotoili.
Karnevaalit jatkuvat ottelun jälkeenkin. Lauantain ratkaisuottelun yhteyteen on rakennettu kokonainen festivaali.
On pikkudiskoa ja pitsaa, lättyjä ja aktiviteetteja. Lapset pääsevät polkemaan polkuautoja ja halukkaat laukomaan jääkiekkoa. Leikkimielisessä tarkkuuskilpailussa Kirin manageri Sami Saloranta joutuu nöyrtymään Oulun Kärppien ja Los Angeles Kingsin Rasmus Kuparille.
Pesäpallo-ottelun jälkeen väki hajaantuu tapahtuma-alueelle. Moni lähtee välillä pistäytymään kotona. Eivät kuitenkaan kaikki.
– Pesistä ja nousua tultiin katsomaan, totta kai. Tarkoitus on jäädä vielä illaksikin. Kaikki pelit on käyty katsomassa tällä kaudella. Tällaista tapahtumaa on varmasti haastavaa järjestää, mutta tässä on mahtavaa tämä kliimaksi, kun tuli nousu ja siihen on vielä juhlat kaveriksi, perheineen Sarkkirantaan saapunut Krista Åman puntaroi.
Festivaalin vetonaulasta ei ollut epäilystäkään. Se on Kempeleen Kiri. Ratkaisuottelua seurasi Koukkupaja Areenalla 2125 katsojaa. Aivan niin suurta massaa muut viihdyttäjät eivät pysty keräämään, mutta on illan toisellakin suurella nimellä kannattajansa.
Emilia Smal ja Mira Pelkonen saapuivat jo nousun varmistaneeseen otteluun. Se oli tytöille ensimmäinen pesispeli ikinä. Mira Altonen ja Sanna Koponen puolestaan tulivat paikalle vasta pelin jälkeen – silti neljä tuntia ennen suosikkiensa esiintymistä.
– Roopea tultiin katsomaan! Ihan kivalta tämä on vaikuttanut. Hauskaa, kun on yhdistetty urheilu- ja musiikkitapahtuma. Tällaisia saisi olla useamminkin, kvartetti hymyilee.
Kahdeksan aikoihin illalla noususaunasta palannut joukkue käy tervehtimässä festivaaliyleisön Aki Hanhelan johdolla. Tervehdysten jälkeen joukkue luovuttaa estradin Roope Salmiselle & Koirille.
Reilun tunnin poppispektaakkeli huipentuu Madafakin darra -kappaleeseen ja siihen, kun runkosarjan voittajat kiipeävät esiintymislavalle vielä kerran.
Kaikki ovat iloisia, kaikki ovat voittajia, kaikki on hyvin.