Tölliä voi hyvällä syyllä nimittää aktiiviliikkujaksi. Hän pyöräilee noin 5 000, juoksee 1 600 ja hiihtää 1 500 – 2 000 kilometriä vuodessa. Edellisviikonloppuna hän oli avannut hiihtosesongin Syötteen mökillään.
– Aloitin säännöllisen urheilemisen 35-vuotiaana. Olin kyllä urheillut nuorempanakin. Koulussa voitin juoksu- ja pituushyppykisoja, mutta sitten liikuntaan tuli pitkä tauko. Oli yrittäjän kiireet ja iso perhe, 14 lapsen isä ja 30 lapsenlapsen isoisä kertoo.
Kun kipinä syttyi uudelleen, se ei ole osoittanut sammumisen merkkejä – varsinkaan kun mies lähestyy 60 ikävuoden virstanpylvästä ja yrittäjän elämä on takana päin. Kun Tölli muutama vuosi sitten rakensi uuden talon, autotalli sai suunnitellusta poikkeavan sisustuksen. Siitä tuli kuntosali, josta löytyy esimerkiksi juoksumatto, cross-trainer, penkkipunnerrusteline ja monitoimipenkki.
– Käyn treenaamassa siellä pari kertaa viikossa. Jos nyt voisin päättää, en ehkä rakentaisi enää omaa kuntosalia. Mutta en kyllä kadukaan, että se on olemassa, Tölli nauraa.Harrastuksen intensiteetistä saa hieman käsitystä, kun Tölli kertoo pyöräretkestään Skibotniin.
Sen suurempia suunnittelematta hän hyppäsi pyörän päälle ja lähti polkemaan kohti pohjoista.
– Repussa olivat vain suorat housut ja t-paita, mies väittää vakavan näköisenä.
Töllillä ei ollut mukanaan edes sadevaatteita, ja tietenkin vettä satoi kaatamalla viisi päivää.
– Mutta ei siinä auttanut periksi antaa ja lopettaa matkan tekoa, Tölli sanoi.
Hän polki Skibotniin ja kääntyi paluumatkalle. Viidentenä pyöräilypäivänä hän oli päässyt Pelloon saakka. Yhä satoi.
– Kuudentena päivänä soitin Torniosta vaimolle, että tule hakemaan. Palelin, ja Kemissä pyörästä puhkesi vielä rengas. Sitä vaihtaessa kastuin aivan kokonaan. Simossa pääsin viimein vaimon kyytiin.
Pyöräilykilometrejä tuli yhteensä 1 268. Yöt hän nukkui hotelleissa ja nautti ateriansa ravintoloissa.
– Olihan se älytön matka. Ensi kesänä lähden uusille reissuille.
Lähes yhtä innokas liikkuja ja lenkkikaveri Jari Pasanen huomauttaa, että onpa Töllillä ollut tämäntapaisia reissuja Skibotnin jälkeekin. Eräänkin kerran kaverukset lähtivät yhdessä pyöräilemään pidempää lenkkiä. Tähtäimessä oli ystävien luona saunomista ja laatuaikaa ”ukkoporukalla”. Mutta Töllipä ottikin aamulla pyöränsä ja jatkoi matkaansa Porvooseen.
Porvoossa hänelle sattui paha pyöräkolari. Pyörätiellä ajeli kaksi nuorta miestä pyörällä vastaan Töllin kaistalla. Nokkakolarissa Töllin hiilikuitu-alumiinirunkoinen pyörä katkesi useasta kohtaa palasiksi. Myös poikien skeittilauta taittui kuin kirja kahtia. Onneksi kummallekaan osapuolelle ei käynyt pahemmin.
Tölli pakkasi pyöränsä suureen pussiin, hyppäsi Pendolinoon ja palasi kotiin.
Muitakin tarinoita Töllillä riittää. Hän kehui vaimonsa siskolle Tupperwaren perunankuorimaveistä. Korpilahdella asuva käly ei veitsestään pitänyt ja käski lankomiestä hakemaan sen itselleen.
– Yhtenä päivänä sitten hyppäsin pyörän selkään ja poljin Korpilahdelle. Vaimon sisko oli vähän hämmästynyt, kun seisoin oven takana hakemassa perunankuorimaveistä.
Kesäsunnuntaisin on tavallista, että Tölli ja Pasanen lähtevät Oulun torille kahville. Toisinaan Tölli pyöräilee Muhokselle, sieltä Ylikiimingin kautta Hönttämäkeen ja takaisin Tyrnävälle.
– Matkaa tulee sata kilometriä. Jos tekee mutkan Limingan kautta, 110 kilometriä, Tölli on laskenut.
Matkan tekeminen jalkaisinkin maittaa useita maratoneja juosseelle miehelle.
– Kerran juostiin isommalla porukalla Rokualle. Kilometrejä tuli noin 75. Seuraavana kesänä kävimme Otermalla, 90 kilometriä.
Ilma oli helteinen ja matkan aikana miehet joivat 14 litraa vettä.
Tyrnävän laduilla Tölli ja Pasanen eivät juuri hiihdä. Mielummin he pakkaavat sukset autoon ja lähtevät Köykkyriin.
– Jos haluaa tehdä Tyrnävän laduilla kymmenen kilometrin lenkin, on otettava sukset neljä kertaa jalasta tienylitysten takia, Pasanen huomauttaa.
– Esimerkiksi Tupostielle olisi hiihtäjiä varten rakennettava ylikulkusilta, johon yrittäjät ja kunta voisivat laittaa vaikka mainoksia. Ja Kotimetsän kohdalle voisi rakentaa alikulun, sillä se on muutenkin lapsille vaarallinen tienylitys, Pasanen ehdottaa.
Tölli on osallistunut viitisen kertaa Tervahiihdon pisimmälle matkalle sekä kerran Wasaloppetiin ja Lapponia-hiihtoon. Syöte-hiihtoihin hän on osallistunut peräti 14 kertaa. Enää tällaiset massatapahtumat eivät houkuttele. Niitä on hiihdetty jo riittävästi.
Tölli ja Pasanen listaavat liikuntaharrastuksensa hyviä puolia. Sopiva rasitus tuo energiaa ja parantaa yleisterveyttä. Liikkuminen selkeyttää ajatuksia ja kaverin kanssa lenkkeily on sosiaalista ja mukavaa. Myös stressinsietokyky kasvaa.
– Kaikkien suomalaisten pitäisi liikkua. Jo kolmen vartin liikunta kolmesti viikossa parantaa elämänlaatua kummasti, Tölli tietää.
– Iän myötä ihminen tulee väistämättä kömpelömmäksi. Kun lihaksisto on kunnossa, ei tule niin helposti venähdyksiä tai luunmurtumia, Pasanen lisää.
Tölli sanoo, ettei urheile kilpailumielessä tai erityisen tavoitteellisesti. Pikemminkin omaksi ilokseen.
– En laita itselleni kilometritavoitteitakaan. Nykyinen tilanne riittää.