Kävin kesälomani aikana pyörähtämässä Välimeren rannikolla. Olen huomannut, että mitä pidempään viettää aikaa sisämaassa, sitä enemmän kaipaa merta: sen tuomia tuoksuja ja tunteita, jotka muistuttavat ihmisen pienuudesta, meren äärettömyydestä kun sitä rannalta tarkkailee, vapaudesta jota se edustaa, siitä miten sen väsymättömät aallokot ja jylhä pauhu lumoavat kuin seireeni laulullaan.
Välimeri ei ollut edelleenkään Perämeri, mutta meri kuitenkin. Olisin voinut istua tolkuttoman pitkään hotellin parvekkeella ja katsoa kuinka turkoosi vesi väräji auringonsäteiden alla.
Prahaa halkoo Vltava-joki. Sitä on vaikea olla huomaamatta, se jakaa kaupunkia ja hallitsee näkymää, mutta se ei herätä samanlaisia tuntemuksia kuin meri. Se on vain joki, kanava jossa virtaa turisteja polkuveneineen, pieniä risteilyaluksia ja tummaa vettä. Tosin sama on monessa muussakin manner-Euroopan kaupungissa – ne ovat kasvaneet joen ympärille. Ja kulkeehan Lumijokikin poikki kunnan, vaikkei ehkä samanlaisessa mittakaavassa kuin Vltava, Tonava tai vaikka Seine. On siinä jotain kotoista silti.
Loma tuli silti tarpeeseen, oli näkökentän edessä meri, puisto, seinä tai silmäluomet. Täydellinen irrottautuminen arjesta tekee hyvää. Ehdin katsoa rästiin jääneitä sarjoja (matkailin Star Trek: Next Generationin parissa toisille planeetoille) ja lukea kirjoja (viideos osa Knausgårdin Taisteluani uusintakierroksellaan ja Murakamin Kafka rannalla sekä Norwegian Wood). Siinä ehtii jo rentoutua. Olen saanut Prahan aikanani luettua enemmän kuin viimeisinä opiskeluaikoinani, ja opiskelin sentään pääaineenani kirjallisuutta.
Pikkuhiljaa puiden vihreys alkaa täälläkin kääntyä kellertäväksi. Öisin ja aamuisin ilmassa tuntee lähestyvän syksyn kosteuden ja kolkkouden, ja se on jotenkin virkistävä tunne kesän paahteen jälkeen. Syksy on aina sisältänyt lupauksen jostain uudesta, oli se sitten lukuvuosi tai jokin etappi elämässä. Se täyttää keuhkot raikkaalla ilmallaan.
Syksyssä on myös jotain suloisen rutiinimaista: koulut alkavat, kadut täyttyvät kaikenkorkuisista oppilaista, kiireiset ihmiset palaavat lomiltaan töihin ja näyttävät entistä kiireisimmiltä. Ja tiedättekö, mistä viimeistään tietää syksyn tulevan? Joukkoliikenteessä siirrytään talviaikatauluihin. Siitä ei ole enää paluuta.