Prahasta noin tunnin junamatkan päässä sijaitsee muuan Kutna Hora, pieni ja turistikylläinen paikkakunta, jossa liikkunee päivittäin moninkertaisesti pelkästään aasialaisia kuin paikallisia.
Mietin hetken, millaista olisi asua sellaisessa kylässä, mutta jotenkin kaukaiselta ajatus tuntui. Mitä jos Lumijoki vetäisi bussilaumoittain väkeä joka arkipäivä?
Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Ensiksi toki pitäisi saada jokin nähtävyys, tai ainakin myydä jokin jo olemassa oleva sellainen turisteille. Kutna Horassa ihmiset jonottavat nähdäkseen esimerkiksi vaikuttavan luukirkon, jonka koristeet on tehty kymmenien tuhansien ihmisten luista. Jo pääkallojen määrä on hurja, ja jos vähääkään pelkää luurankoja, saa tuolla varmasti synnytettyä painajaisia hyväksi toviksi.
Mutta ei nähtävyyden tarvitse olla mikään järkyttävä elämys. Suurilla tai arkkitehtuurisesti arvokkailla rakennuksillakaan ei kannattane lähteä kilpailemaan keski-Euroopan kanssa, vaikka eivät esimerkiksi lakeuden kirkot välttämättä kalpene lainkaan omassa sarjassaan. Niistä ei kuitenkaan ole vetonauloiksi, väittäisin.
Yksi mahdollisuus voisi olla hyödyntää sitä mitä emme itse näe: peltoaukeat, koskemattomat metsät, puhtaat luonnonvedet – olisiko niissä potentiaalia? En tarkoita mitään kiertoajeluja, joita Euroopan kaupungeissa näkyy – että matkailijat istuvat ilmastoiduissa jättibusseissa ja katsovat sieltä maisemia, jotta voivat kertoa kotona käyneensä siellä ja siellä – vaan jotain mistä tämän päivän modernilla ihmisillä on puute. Siis tietynlaisesta pysähtymisen mahdollisuudesta. Siitä, että antaa aikaa itselleen ja ajatuksilleen, vailla ulkopuolisten ärsykkeiden kiirastulta. Olla hiljaa ja nauttia ympäristöstään, antaa luonnon ottaa vallan ja päästä sitten osaksi sitä, kuten esi-isämmekin ovat joskus eläneet, niinkin suurissa määrin ettemme enää sitä edes välttämättä käsitä.
Sitä paitsi puhdas luonto ei välttämättä ole enää kauaa (jos nytkään) mikään itsestäänselvyys.
Toki sen hyödyntämisen täytyy olla kestävää – ei samaan metsäpalstaan voi viedä tuhansia turisteja päivässä, vaikkakin vain ihastelemaan villinä kasvavia mustikoita.
PS. Ilmainen vinkki Tyrnävälle: jos ei sentään perunakirkkoa, niin jokin perunamaja rakenteille – varmasti muuten kiinnostaisi kauempanakin!