OULU Hailuodon kiinteästä yhteydestä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukseen kuulemaan tulleet hailuotolaiset toivat konkreettiset terveiset lautalta. Merisilta oli jo viikonvaihteesta lähtien ollut rikki, ja ainoastaan pienempi varalautta Meriluoto oli liikenteessä. Lautalle pyrkivät saattoivat joutua viikonvaihteen aikana jonottamaan kuusikin tuntia.
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Iiris Poukkanen, kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Kalevi Tönkyrä, teknisen lautakunnan puheenjohtaja Sari Honkanen ja tekninen johtaja Markku Maikkola ehtivät kuitenkin paikalle ajoissa.
Vaikka liikenneministeri Anne Berner ounasteli, että kiinteän yhteyden rakentaminen alkaisi jo vuonna 2018, hailuotolaiset ovat vielä useita vuosia lauttaliikenteen varassa.
– Tavoitteena on, että kiinteä yhteys olisi käytössä vuonna 2021. Vaikka kaikki menisi tosi hienosti, eikä tiesuunnitelmasta tai vesiluvista valitettaisi, rakentaminen voisi alkaa aikaisintaan vuonna 2019, huomauttaa tienpidon suunnitteluyksikön päällikkö Risto Leppänen Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on Oulun kaupungin ja Hailuodon kunnan kanssa aloittanut kiinteän yhteyden tiesuunnitelman ja vesilain mukaisten lupahakemusasiakirjojen laatimisen.
– Tiesuunnitelman pitäisi olla valmis maaliskuun loppuun mennessä ja vesilupahakemusten tavoiteaikataulu on tammikuun lopussa, kertoo hankevastaava Ari Kuotesaho Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
Merialueen osayleiskaavasta on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja yleissuunnitelmasta hallinto-oikeuteen.
Hailuodon 7,7 kilometrin mittainen kiinteä yhteys koostuisi kahdesta sillasta ja pengertiestä. Hailuodon puoleinen Huikun silta olisi 767 meriä pitkä, ja sen vapaa alikulkukorkeus olisi 15 metriä. Oulunsalon puolelle sijoittuva Riutunkarin silta olisi lähes yhtä pitkä, 740 metriä. Sen vapaa alikulkukorkeus olisi viisi metriä.
Hailuodon puolelle ennen tieyhteyden alkamista tulisi kääntöpaikka ja Huikun sillalle näköalatasanne ja pysäköintipaikka. Pengertiellä olisi Järjenmatalien kohdalla levähdysalue. Mantereen puolella ennen Riutunkarin siltaa olisi myös kääntöpaikka.
Siltojen välissä olisi 6,2 kilometriä maapengertietä, jonka rakentamiseen tarvittaisiin miljoona kuutiometriä kiviainesta. Tien pinta olisi noin 3,5 metriä keskimääräisen veden yläpuolella. Tiellä olisi kevyen liikenteen kaista mutta ei tievalaistusta tai joukkoliikenteen pysäkkejä. Nopeusrajoitus olisi 80 kilometriä tunnissa, ja huonoista sääoloista varoitettaisiin.
Uusi tieyhteys kulkisi hieman nykyisen lauttareitin pohjoispuolta. Pengertie kulkisi matalikolla, jossa veden syvyys on alimmillaan alle metrin. Riutunkarin sillan kohdalla veden syvyys on 6,4 metriä ja Huikun sillan kohdalla saman verran.
Kiinteän yhteyden arvellaan maksavan noin 75 miljoonaa euroa, ja se toteutetaan elinkaarimallilla.
Leppänen esittelee selvityksiä, joita kiinteän yhteyden suunnittelussa on tehty. On tehty kevät- ja syysmuuttoselvityksiä, pesimälinnustoselvityksiä, kasvillisuus- ja hyljeselvityksiä, eroosioselvityksiä, vedenalaisten luontotyyppien selvityksiä sekä sedimentti- ja vesitutkimuksia. Natura-arviointeja on täydennetty kahteenkin otteeseen.
Ely-keskus on myös sitoutunut lieventämistoimenpiteisiin Natura-alueille aiheutuvien vaikutusten suhteen. Lieventämistoimenpiteet pitävät sisällään esimerkiksi jäänmurtamisen väylällä sekä rannan niittoa, laidunnusta ja raivausta. Lieventämistoimenpiteiden vaikutusta seurataan.
– Pitää muistaa, että toimimme erittäin herkällä alueella, jossa esiintyy esimerkiksi (luonnonsuojelulailla rauhoitettua) ruijanesikkoa ja rönsysorsimoa, Leppänen muistuttaa.
Museoviraston aloitteesta ely-keskus on viistokaikukartoittanut merenpohjan mahdollisten hylkyjen varalta. Niitä ei löytynyt.
Selvitysten tekemistä jatketaan suunnittelun edetessä. Parhaillaan on käynnissä esimerkiksi sedimenttien lisätutkimuksia, pohjaeläimistötutkimuksia ja selvityksiä viitasammakoista, meriuposkuoriaisista ja pohjaeläimistä.
Kun autolautta alkoi liikennöidä Hailuotoon vuonna 1968, ratkaisun piti olla tilapäinen, kertoo ely-keskuksen ylijohtaja Matti Räinä.
Vasta vuonna 2007 käynnistyi Hailuodon, Oulun, silloisen tiepiirin ja Pohjois-Pohjanmaan liiton yhteinen hankeselvitys, jossa niputettiin yhteen kiinteän yhteyden vaatimat kaavoitukset, tiesuunnitelmat ja selvitykset.
– Hienoa, että saimme periaatepäätöksen kiinteän yhteyden rakentamisesta, koska muuten olisimme joutuneet uusimaan lautat ja kilpailuttamaan operaattorin. Kun kyseessä on jälkirahoitteinen hanke, lisämäärärahaa ei tarvita eikä budjettikehystä ylitetä. Kiinteä yhteys on maksanut itsensä takaisin 20 vuodessa, Räinä ynnää.
Ely-keskuksen laskelmien mukaan lauttaliikenteen vuosikustannukset ovat 5,8 miljoonaa euroa, ja uuden lautan hankkimiskustannukset 15 miljoonaa euroa.
– Liikennetaloudellisesti kiinteä yhteys on kannattavimpia Suomessa, Räinä tähdentää.
Hailuodon kunnanvaltuusto on ottanut selvänumeroisesti kantaa merialueen osayleiskaavan ja sen myötä kiinteän yhteyden puolesta. Päätös nuijittiin pöytään numeroin 14-3.
Kalevi Tönkyrä arvelee, ettei kiinteän yhteyden mukanaan tuoma lisääntynyt liikenne aiheuttaisi ongelmia saaressa.
– Tällä hetkellä liikenne on pulssimaista lautan aikataulujen mukana. Vaikka liikenne lisääntyisi 30 prosenttia, se jakautuisi nykyistä tasaisemmin.
Tönkyrä ei myöskään usko, että noin 600 000 – 800 000 euron saaristolain mukaisten tukien menettäminen kirpaisisi kunnan taloutta.
– Uskon, että veronmaksajien määrä Hailuodossa kasvaa.