Kameran putki kohti kaislikkoa ja tulta!
Nämä miehet ovat kiertäneet luontokuvausmatkoillaan Afrikat ja Aasiat, Amerikat ja Antarktikset ja kuvanneet afrikanjassanat ja mongolialaiset arokotkat. Silti tuikitavallinen pohjoissuomalainen sinisorsaparvi saa heidät yhä innostumaan.
Peltomäki antaa innostukselle myöhemmin selityksen.
– Linnut ovat niin valtavan kauniita eläimiä, joita on hieno kuvata!
Kaksikon kuvia voi ihastella vastikään ilmestyneessä kirjassa Kiehtovat linnut, faktaa ja visailua koko perheelle. Kirjan tekstit ovat Jouni Pursiaisen ja Esa Hohtolan käsialaa. Teos on kolmas tältä kokoonpanolta ilmestynyt kuvateos. Aiemmat ovat suuren suosion saanut Lintujen Oulu ja vedestä kertova Kaiken takana onkin vesi.
Tuoreimman kirjan idea on Lajusen:
– Lähtökohtana oli tehdä lintumaailman trivial pursuit: kirja, jossa on mielenkiintoiset ja mukavat jutut sekä hyvät kuvat. Kirjan kohderyhmä ei välttämättä ole lintuharrastajat vaan perheet. Teos on johdatus luontoharrastukseen.
Kirjan sisältö heruttaa helposti kiinnostuksen esiin. Mitä linnun nokka kertoo? Kuinka kauan lintu voi lentää? Miksi linnut muuttavat? Kevyesti ilmojen halki. Lintujen viestintää. Lintujen kuulo, äänet ja ”kuudes aisti”. Linnut ja kulttuuri. Onko linnulla tunteita?
Ammattikuvaaja Peltomäki ja kunnianhimoinen pitkän linjan harrastaja Lajunen kaivoivat mittavista arkistoistaan valokuvia, jotka sopivat kuhunkin aihepiiriin.
Eläinten lentotaidosta kertovaan kappaleeseen löytyi esimerkiksi Peltomäen Mongoliassa kuvaama himalajankorppikotka. Lintujen koosta kertovassa osiossa on Lajusen Namibiassa kuvaama, suurin lentävä lintu kuningastrappi.
Mutta yhtä lailla kirjassa on kuvia tutuista lajeista tutuilla paikoilla: sääksi Pudasjärveltä, pajusirkku Limingasta, lapintiira Hailuodosta, ampuhaukka Kempeleestä, tikli Oulusta.
– Arkistokuvien läpi käyminen oli valtava työ. Karsimme ja karsimme, joten periaatteessa siellä ei pitäisi olla yhtään huonoa kuvaa, Lajunen nauraa.
Muutamassa tapauksessa herrojen oli lähdettävä ottamaan kirjaa varten täsmäotosta.
– Kirjoittajat antoivat tilauksen suojaväreistä kertovaan kappaleeseen: valkoselkätikka koivun rungolla. Lähdin kuvausmatkalle Helsingin Vanhankaupunginlahdelle ja sain kuvan, Lajunen sanoo.
– Joskus kävi myös niin, että hyvään kuvaan piti miettiä hyvä juttu. Niin kävi esimerkiksi Jarin Japanissa kuvaaman äyriäishuuhkajan kohdalla.
Onneksi äyriäishuuhkaja on maailman suurin pöllö, joten kuva voitiin sijoittaa lintujen koosta kertovaan kappaleeseen.
Kirjassa kerrotaan, että varsinkin sosiaaliset linnut näyttävät voivan kokea huolta, iloa ja surua.
– Kun seuraa, miten hellästi esimerkiksi pöllöt katselevat poikasiaan ja sukivat niitä, minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö linnuilla olisi tunteita, Peltomäki sanoo.
Lajunen teki Hohtolalle ja Pursiaiselle myös kirjallista taustatyötä ja etsi heidän käyttöönsä mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja lintumaailmasta.
Faktatiedon lisäksi kirjan lopussa on Trivial Birdsuit -kysymykset, jotka on luokiteltu helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Niillä voi kirjan luettuaan testata lintutietämystään.
Tämän nelikon yhteistyölle voi ounastella jatkoa.
– Yhteistyö on ollut luontevaa ja kivaa. Kirja on valokuvaajalle jotain konkreettista, jonka avulla voi jakaa asioita muiden kanssa. Peltomäki sanoo.
– Itse olen oppinut luontokuvauksesta hirveästi, kun olen saanut työskennellä ammattivalokuvaajan kanssa, kehaisee Lajunen.
Lajunen ja Peltomäki allekirjoittavat luontokuvauksen elävän legendan, Hannu Hautalan ajatuksen:
– Luontokuvauksessa 90 prosenttia on onnea ja 10 prosenttia tietoa ja taitoa. Mutta sillä 90 prosentilla ei tee mitään ilman tietoa ja taitoa, Lajunen siteeraa.
Luontokuvaaja tuo kaikkien silmien eteen tilanteita, joita nämä eivät muuten koskaan näkisi tai kokisi.
Eikä se ole vähän se.