KEMPELE Kevätauringon säteet sulattelevat paksua hankikerrosta Ketolanperäntien varrella – hitaasti mutta varmasti. Heikkisen lypsykarjatilalla seurataan innokkaina kevään edistymistä. Tulevaan suunnataan luottavaisin mielin.
– Viljelijät ovat taas intoa täynnä. Maa rupeaa haisemaan, ja se villitsee meidät. Kun uusi kasvu alkaa, sitä uskotaan taas uuteen, Urpo Heikkinen tunnelmoi hymynkare suupielessään.
Heikkisen tila elättää jo kolmatta sukupolvea. Urpo siirtyi tilan vetovastuuseen isänsä jalanjäljissä vuonna 1990. Tilan kolmas navetta kohosi pihapiiriin vuonna 2002.
Sukupolvenvaihdos tehtiin jälleen vuonna 2016, ja nyt Urpon poika Petteri Heikkinen luotsaa tilaa. Isä työskentelee edelleen poikansa rinnalla.
Tällä tilalla on seurattu aikaa, sopeuduttu muutoksiin ja katsottu tulevaan ennakkoluulottomasti. Navetta on kasvanut 55-paikkaiseksi yhden robotin yksiköksi. Viimeisin uudistus oli Herd Navigator, joka helpottaa työtä näyttämällä muun muassa lehmien kiimat, tiineydet ja maidon urean määrän.
– Tila on muuttunut vuosien varrella totaalisesti. Ei ole jääty paikoilleen. Investointeja pitää tehdä, että pysyy ajan hermolla, Heikkiset tuumaavat.
Heikkisen tila on selvinnyt sateisista vuosista suhteellisen kuivin jaloin. Rehua ja viljaa on saatu viljeltyä omiin tarpeisiin. Mikä on kantanut yli haastavien aikojen?
– Siihen on vaikuttanut moni asia. Viljelytekniikat ja maat ovat sellaisia, että on kohtuudella pärjätty. Tilan sijainti lähellä keskustaa on myös ollut kannaltamme otollinen, Heikkiset miettivät.
– Olemme myös pitäneet huolen omasta jaksamisestamme: on pidetty lomia ja unohdettu tilan asiat hetkeksi, he jatkavat.
Heikkiset ovat hyvin tietoisia alalla vallitsevasta matalapaineesta. Myös Välitä viljelijästä -projekti on tuttu. Urpo toimi pitkään viljelijöiden luottamustehtävissä, ja hän on edelleen monenlaisena tukena kollegoilleen.
– Alavirettä on ollut viime vuosina. Vuodet ovat olleet säiden puolesta huonoja. Myös markkinatilanne on epävarma ja taloudellinen tilanne tiukka. Kustannukset nousevat, mutta tuotteesta ei saada tarpeeksi hintaa, Heikkiset toteavat yhdessä.
– Myös se tapa, jolla ympäristöasioista puhutaan, vaikuttaa viljelijöiden mielialaan. Viljelijät kunnioittavat ympäristöä. He tuottavat laadukasta ja puhdasta lähiruokaa ihmisille. Siitä huolimatta syyttävä sormi osoittaa usein juuri heihin, Urpo ihmettelee.
Samaan hengenvetoon Heikkiset toteavat, että kuluttajat ovat alkaneet enenevässä määrin arvostaa suomalaisia tuotteita ja myös maatalousyrittäjiä. Myös viljelijöiden avoimuuden lisääntyminen ilahduttaa.
– Viljelijät kertovat helpommin vaikeuksistaan. Asioista puhutaan enemmän myös mediassa. Suu pitääkin aukaista, sillä esimerkiksi pankin kanssa voi neuvotella maksuasioista, Urpo pohtii.
