LIMINKA Vielä ei ole sellaista talvea tullut tai niin suurta maailmanmullista syntynyt, että Ketunmaan Piippuhiihot olisi jätetty pitämättä. Perinnettä eivät ole katkaisseet sotavuodet eivätkä vähälumiset talvet.
Tulevana sunnuntaina, Marian päivänä, perinteikäs hiihtotapahtuma käynnistetään jo 110. kerran. Kyse on tiettävästi maailman toiseksi vanhimmasta edelleen yhtäjaksoisesti järjestettävästä hiihtokilpailusta. Edelle menee Kestilän Laskiaishiihdot, jotka järjestettiin tänä vuonna jo 127. kerran.
Pekka Keräsen Tuulimaa-teoksessa on koostettu Piippuhiihtojen historiaa eri lähteistä. Synty juontaa juurensa Oulun hiihtoihin, mistä ketunmaalaiset isännät olivat innostuneet. He alkoivat vuonna 1907 hiihdättää poikasia Jatkolasta Vainioon ja takaisin.
– Ukot laittoivat poikasille itse läkkipellistä palkintomitaleja ja alkoivat nimittää voittajan milloin Luomajoeksi, milloin Ritolaksi tai Aitamurroksi aina sen mukaan, kuka Oulun hiihdoissa tuli voittajaksi, Iikka Niemelä kirjoitti Kalevassa vuonna 1937.
Tapahtuman nimi liittyy tupakkaa poltaaviin äijämiehiin, jotka vuonna 1922 lausuivat toivomuksenaan, että palkintoina ruvettaisiin jakamaan piippuja, jolloin hekin osallistuisivat kisoihin.
Joskus vettä on ollut ladulla niin paljon, että hiihtämään pystyivät vain ne, joilla oli ehjät kengät.
– Silloin hiihdetiin vuoron perään mökin ainoilla ehjillä kengillä. Niin ankara oli joskus köyhyys monessa torpassa, Keräsen kirjassa kerrotaan.
Piippuhiihtojen osallistujiksi on hyväksytty kaikki, joilla on jonkinlaisia siteitä kylälle.
Hienoa, että perinne on yhä voimissaan!
