LIMINKA Ketunmaan koulu seisoo peltoaukeiden keskellä kohoavan metsäisen saarekkeen suojassa. Koulurakennusta kohti kulkiessa silmiin osuvat pyöristä täyttynyt pihamaa ja iloiset taideteokset ulkoseinillä. Eteisessä tulijaa on kuitenkin vastassa mustanpuhuva vastaanottokomitea: pitkä rivi jätesäkkejä. Roska-autoa odottavien säkkien sisään on sullottu kaikki ylimääräinen tavara, jolle ei ole keksitty jatkokäyttöä. Koulu on sulkemassa ovensa lopullisesti, ja nyt on loppusiivouksen aika.
– Pulpetti pitää imuroida ja ottaa kaikki kannesta pois. Tämä on tehtävä tämän tunnin aikana, Ketunmaan koulun vastuuopettajana toimiva Joni Kummala opastaa 3.–5.-luokkalaisia oppilaitaan torstaiaamun alkajaisiksi.
Oppilaat avaavat pulpettiensa kannet ja ryhtyvät toimeen. Eri oppiaineiden kirjat, vihkot ja muut materiaalit, kaikki kynät ja kumit sekä joka ikinen tarra ja muistiinpanolappunen – kaikki kerätään pois. Osa materiaalista matkaa oppilaiden kotiin. Vaille käyttötarkoitusta jääneet tavarat sen sijaan heitetään roskiin.
– Meitä on ohjeistettu, ettei uuteen kouluun viedä mitään vanhaa. Jos jotain oppimateriaaleja tarvitaan, niistä otetaan kopio. Kalusteet jäävät tänne odottamaan tulevaisuutta. En tiedä, mitä koululle tapahtuu, Kummala kertoo katsellessaan oppilaidensa ahkerointia.
Tieto oman kyläkoulun lakkauttamisesta kiiri Ketunmaalle reilu pari vuotta sitten, kun Limingan kunnanvaltuusto teki päätöksen Ketunmaan sekä Lakeuden ja Rantakylän koulun sulkemisesta. Siitä alkoi luopumisprosessi, jota on käyty henkisellä tasolla aina kevään korvalle saakka. Kummalan mukaan taloa tyhjentäessä ja tavaraa lajitellessa luopumisesta on tullut käsin kosketeltavaa. Lähtöön on orientoiduttu myös kartongista tehdyllä aamukammalla, josta on nipsaistu aina yksi piikki pois päivien vähentymisen merkiksi.
– On se jännä, että se vaan nyt yhtäkkiä loppuu. Nyt se konkretisoituu. Mieli on kaksijakoinen: toisaalta ymmärtää muutoksen tarpeellisuuden ja toisaalta olo on haikea, sillä täällä olen viettänyt toistaiseksi parhaat työvuoteni.
Samaa mieltä ovat myös alempia luokkia opettava Minna Heikkilä sekä koulunkäynninohjaaja Mervi Tiermas. He kaikki myöntävät pysähtyneensä viimeisinä työaamuinaan koulun pihaan ihailemaan näkymiä. Koulurakennuksen julkisivu on tallentunut kaikkien kolmen kännykkäkameraan – muistoksi.
Kummala on työskennellyt Ketunmaan koululla vuodesta 2000 ja Minna Heikkilä sen sijaan vuoden kauemmin. Mervi Tiermaskin on ollut mukana remmissä jo vuodesta 2009. Pienen työyhteisön sisällä on vallinnut hyvä henki.
– Tämä on ollut aivan huippu työpaikka, he tuumivat yhdessä.
– Harvoin suomalaisessa kulttuurissa käytetään ylisanoja, mutta nyt ne ovat paikallaan. Meillä on ollut pitkä yhteistyö ja tiivis porukka. Koskaan 18 vuoden aikana ei ole ollut huonoa työaamua, Kummala jatkaa.
Koulun lakkauttamisen aiheuttamaa mielipahaa hälventää hiukan se, että koko henkilökunta sekä oppilaat esikoululaisista nelosluokkalaisiin siirtyvät Ojanperänkankaan kouluun. Siirtymä uuteen on otettu vastaan rauhallisesti myös oppilaiden kotirintamalla.
– Uusi koulu tulee kuitenkin tähän Ketunmaantien varteen. Se pehmentää laskua huomattavasti, Kummala toteaa.
Varsinainen kevätjuhla ei ole koskaan kuulunut Ketunmaan koulun perinteiseen ohjelmistoon, joten sitä ei ole järjestetty nytkään. Kevätjuhlien sijasta on panostettu joulujuhliin.
– Se on aina ollut ykköstapahtuma, ja sitä jään kaipaamaan. Luulen, etten tule koskaan sellaista tunnelmaa missään kokemaan, Kummala miettii.
Tämän kevään kohokohtana Kummala nostaa esiin Harry Potterin hengessä toteutetun Tylypahka-päivän, josta saaduilla tuotoilla kustannettiin oppilaiden parin viikon takainen reissu PowerParkiin. Teemapäivä ponnisteltiin kasaan koulun ja kylän yhteisvoimin. Kummala haluaakin välittää koulun henkilökunnan puolesta kiitokset koko Ketunmaan kylälle sekä kaikille sidosryhmille. Myös Ketunmaan kyläyhdistyksen väki osoitti kiitollisuutensa viimeisen kouluviikon aikana tekemällään tervehdyskäynnillä.
– Se oli tunteellinen hetki. Me olemme tehneet paljon yhteistyötä vuosien varrella. Iso kiitos myös meidän puolesta näistä yhteisistä vuosista, Kummala kiteyttää.
Kun koulun ovi painetaan lauantaina todistustenjaon jälkeen viimeistä kertaa kiinni, jää sen taakse paljon historiaa. Näiden seinien suojissa on jaettu oppia jo 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Koulu on myös toiminut paikallisen kyläyhteisön kokoontumispaikkana. Ovien ei kuitenkaan välttämättä tarvitse sulkeutua lopullisesti, vaikka rakennuksen tehtävä opinahjona päättyykin. Kummalan toiveissa on, että paikalle löydetään käyttöä myös tulevaisuudessa.
– Täällä olisi mahtavat puitteet esimerkiksi leirikoulupaikaksi. Toki tätä pitää varmasti remontoida. Ja jos joku haluaa tästä tehdä oman iisakinkirkkonsa, niin tästä saisi varmasti upean, hän toteaa.
Ketunmaan koulurakennuksen jatkokäytölle onkin jo esitetty vaihtoehtoja. Perussuomalaisten valtuustoryhmä teki keväällä aloitteen, jossa esitetään koulukiinteistön muuttamista erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskelupaikaksi.
Aika näyttää, kuka avaa nämä ovet uudestaan.
