Alatalon lauluesitykset jatkuvat Liisa Smolanderin säestämänä museon sisätiloissa Lakeuden helmet -kesänäyttelyn keskellä, joskin tila käy ahtaaksi parillesadalle ihmiselle, jotka olivat tulleet luomoutumaan Wanhasta Limingasta LUMO-iltana viime lauantaina.
Lumoutuminen olikin helppoa: ilta oli lämmin, tuomi tuoksui ja Liminganjoki solisi rauhoittavasti. Tunnelman herkistämä väkijoukko kulki liki ääneti tanssijoiden (Henna Hanhineva ja Jarkko Lehmus) opastamaa, pari tuntia kestävää matkaa pappilan pihamaalta Maire K. Mannisen ateljeetaloon. Vangitsevaa oli paitsi Hanhinevan ja Lehmuksen tarinoita kertova tanssi, myös matkan varrelle varatut monet yllätykset.
Aluksi matka seisahtui pappilan avoimen ikkunan alle. Pastori Olli Seikkula laulaa avoimesta ikkunasta yleisölleen Suvivirren, ja vaihtaa kolmen säkeistön jälkeen instrumentikseen viulun. Lehmus ja Hanhineva johdattavat yleisönsä sairauksista parantavan Liminkajoen ääreen, missä Lehmus käväisee peseytymässä.
Kohta on höristeltävä korviaan: huilisti Pekka Elsilän traverson eli vanhan puuhuilun ääni vahvistuu, ja Hanhineva ja Lehmus vievät tarkkaavaisen seurueen kestikievarin, tupakkatehtaan ja orpolasten kodin kautta sillan kupeelle.
Elsilän orpolapsille soittaman ja tanssijoiden herkästi tulkitseman Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -kappaleen tunnelma vaihtuu sillalla monta astetta kepeämmäsi. Osmo Rantapelkosen hanuri soi hieman toisenlaisella poljennolla, ja vanhan ajan siltatanssit siirtyvät pidettäviksi Limingan taidekoulun pihanurmelle. Jokunen rohkea uskaltautuu tanssin pyörteisiin Hanhinevan ja Lehmuksen houkuttelemana.
Sitten saapuikin jo Abraham ja vei huomion. Kuten kai eläessäänkin.
Ahti Alatalon Ojanperä-tribuutti päätyy Vilho Lampi -museon jälkeen totta kai Aappolan parvekkeelle, missä Limingan suuri mies itsekin tapasi laulaa. Saipa yleisökin avata äänihuulensa: Suomi 100 -ohjelmaan kuuluvaan tapahtumaan sopi mainiosti Ojanperän ja Katri Tuorin lempilaulu Yksi ruusu on kasvanut laaksossa sekä yhteislauluosuuden päättävä Suomen laulu.
Mutta ei Wanhan Limingan lumossa tehty matka päättynyt vielä Aappolaankaan, vaan tanssijat johdattivat yleisön lopuksi Maire K. Mannisen ateljeetaloon, jonne Matti Kamula toivotti kaikki tervetulleiksi huuliharppuversiolla Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnistä. Maire K. Mannisen kanteeleensoiton sävelin saattoi seurata hänen ottamiaan luontokuvia ja katsella Marianne Mannisen taidenäyttelyä.
Matka halki Wanhan Limingan oli noin 300 metriä, mutta Rantatien rakennusten historia, tunnelma ja matkan varrelle varatut elämykset tekivät siitä huomattavasti pidemmän. Satavuotiaan Suomen ikäisen ja arvoisen.