LIMINKA – 40 litraa!, hirveili liminkalainen Mikko Jurva tamperelaisen huoltoaseman pihassa. Hän oli tehnyt paria tuntia aiemmin Turussa kaupat vuoden 1962 Lincoln Continentalista – siis juuri sellaisesta missä Yhdysvaltain presidentti J.F. Kennedy sai surmansa salamurhaajan luotiin vuonna 1963.
Jurva oli matkan aikana huomannut bensamittarin valuvan silmissä kohti tyhjää.
– Päätin tarkistaa ilmaputsarin. Se oli ihan tukossa. Puhdistuksen jälkeen kulutus putosi puoleen.
Liminkalaisen kaverinsa Hannu Steniuksen kanssa tehdyllä hakumatkalla hän joutui hetkeä myöhemmin kiperään tilanteeseen. Orivedellä autosta katosivat jarrut.
– Olimme rampissa ajamassa, kun Hannu totesi, etteivät jarrut toimi. Pikkaisen oikea sivu kärsi, kun auto saatiin ohjattua muiden autojen ja turvakaiteen keskeltä. Lopulta Lincoln pysähtyi rampin päässä odottaneeseen betoniautoon.
Seikkailusta on aikaa neljä vuotta. Sittemmin lommot on korjattu, jarrut remontoitu täydellisesti ja pientä fiksausta tehty eri puolille amerikkalaista unelmaa.
Kulutus on yhä parinkymmenen litran luokkaa. Se on ymmärrettävää, sillä konepellin alla hyrrää seitsenlitrainen V8. Ja kauniisti hyrrääkin!
– Halusin jo nuorena tällaisen auton, mutta ajattelin ettei tähän ole mitään saumaa. Sitten huomasin netissä myynti-ilmoituksen ja toimin heti. Harvoin näitä on myynnissä.
60-luvulla Lincoln oli haluttu luksusauto. Continentalin hyvä varustelu hellii edelleen. Nahkapenkit suorastaan ottavat syleilyynsä. Ilmastointikin avoautosta löytyy, samoin vakionopeudensäädin, automaattinen valonvaihtaja ja keskuslukitus. Sekä sähköikkunat.
Ei ihme, että Kennedykin tykkäsi.
– Eurooppalaisiin autoihin monet näistä varusteista tulivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin, Mikko Jurva naurahtaa.
Lincoln ei ole Ala-Temmeksellä asuvan jenkkiautoilijan ensimmäinen projekti. Jo yläasteen seitsemännellä luokalla Jurva myi kaverinsa kanssa divariin lehtiä tienatakseen sata markkaa, millä kaksikko hankki Sunbeam 900 -pikkuauton. Sillä tulivat Oulun Patelan metsätiet tutuiksi.
Saksalaisistakin autoista Jurva on ollut innostunut. Ammattikoulussa hän hankki kaveriltaan vuoden -69 Volkswagenin. Utajärven kesämökiltä mieheltä löytyy puolestaan vuoden 1972 Opel Kadet B -farmari.
– Osan autoista olen vuosien varrella myynyt. Kun on jonkun aikaa ajanut, niin on kyllästynyt. Mutta Lincolnista en luovu, en edes paksulla setelitukolla. Se on niin hyvä ajaa. Ja paremmin varustettu kuin aikansa Cadillac.
Kiireisen miehen auto ei ole Continentalkaan.
– Yleensä ajelen rekkojen kanssa samaan tahtiin, ettei ohituksia tarvitse tehdä. Kruisailuauto, hän tähdentää.
Lincoln on museorekisterissä. 30 sallittua ajopäivää riittävät Jurvan mukaan hyvin.
– Harvoin enää lähden vain huviajelulle. Pitää olla jokin syy. Vaikka asioilla käynti. Tänä kesänä, vaikka aurinko paistoi normaalia enempää, ei auton mittariin tullut paljoa kilometrejä. Rakennustelineet olivat autotallin ovien edessä.
Autot eivät nimittäin ole ainoa vanha, mistä Mikko Jurva innostuu. Vuonna 2013 hän hankki vaimonsa kanssa Temmesjoen varresta Yli-Elsilän vanhan pihapiirin. Viisi vuotta myöhemmin vuodelta 1801 oleva savupirtti-aittarakennus on saanut uuden ryhdin ja katon. Perhe asuu kunnostetussa palvelusväen talossa.
Viereinen, yli 200-neliöinen, 1800-luvun alkuvuosikymmenillä rakennettu päärakennus on työvaiheessa. Talo on kengitetty ja lattiat purettu. Kunnostusta odottelee myös 1900-luvun alussa rakennettu navetta.
– Jos viiden vuoden päästä alkaisi olla valmista. Joskus miettii, kun yksin remonttia tekee, että mihin sitä on kätensä laittanut. Mutta se palkitsee, kun saa jotain vlamiiksi. Haluamme pelastaa nämä rakennukset. Minua on aina kiinnostanut kaikki vanha.
Laaja remontti on vienyt paperitehtaalla työskentelevän Jurvan vapaa-ajasta viime aikoina niin suuren osan, että autoharrastus on jäänyt sivummalle. Mutta kun pihapiiri on uudessa loistossaan, voi Lincoln saada seurakseen 20-luvun Ford Coupe Rodin.
– Sellaisesta minä vielä haaveilen.