LIMINKA Kesän merkkihetki on käsillä Sohlon tilalla, kun tilan 54 lehmää ovat lähdössä ensimmäistä kertaa laitumelle pitkän talven jälkeen.Sähköaidan kunto on tarkistettu jo hyvissä ajoin. Paikalle on saapunut myös tuttavia ja perheen lapset kameroidensa kanssa ikuistamaan hetkeä. Tilan isäntä Tuomas Sohlo avaa navetan oven varovaisesti, ja toisin kuin odottaisi, Sohlon tilan eläimet lähtevät rauhallisesti liikkeelle. Ne haistelevat ilmaa ovella, katselevat vähän ympärilleen epäuskoisesti.Vasta sen jälkeen ne kirmaavat ulos, ottavat mennessään muutaman laukkahypyn ja ammuvat kesän alkamisen kunniaksi.
– Aika rauhallisia nämä meidän lehmämme ovat. Ne ovat tottuneet liikkumaan vapaasti navettotyyppisessä navetassa. Eikä meidän lehmillämme ole myöskään laidunnuspakkoa. Ne saavat kesälläkin valita vapaasti paikkansa, ovatko mieluummin pihalla vai navetassa.Yleensä laitumelle lasku onkin sujunut hyvin Sohlon tilalla. Muutaman kerran kesän innostamat lehmät ovat lähteneet kuitenkin reipasta vauhtia kohti Temmesjokea ja päätyneet lopulta uimaan.– Silloin on pitänyt tarvittaessa kutsua palokunta hätiin. Kerran jouduimme kutsumaan myös nosturin paikalle, kun emme muuten saaneet yhtä karkulaista ylös jyrkkien jokitörmien välistä, Tuomas Sohlo naurahtaa.
Mukana lehmien laitumelle laskussa on mukana jo 70. kertaa myös Tuomas Sohlon mummo, 93-vuotias Jenni Sohlo. Aikoinaan Koivikonkankaalla karjanhoitokoulussa opiskellut ja sen jälkeen tilalle emännäksi tullut Jenni Sohlo katselee hymyillen innoissaan hyppelehtiviä lehmiä.– Moni asia on muuttunut, mutta eläimet ovat aivan samanlaisia, vaikka vuodet vaihtuvat. Ja tässä hetkessä on aina ollut aito tunnelmansa.Moni asia on tilalla kuitenkin muuttunut sen jälkeen, kun Jenni Sohlo aloitti tilalla emäntänä. Silloin lehmiä lypsettiin vielä käsin. Navettakin oli hänen mukaansa varsin alkeellinen.– Eikä karjaakaan ollut näin paljon. Meillä oli vain seitsemän lehmää. Täytyy nostaa hattua ja antaa tunnustusta Tuomakselle ja Jaanalle, että he jaksavatkin hoitaa näin ison tilan ihan kahdestaan.
Mummon puheita tilan nykyinen emäntä Jaana Sohlo ei tosin kuule. Hänellä on hieman kiire, sillä tekemistä todellakin riittää. Sen verran hänkin on ennättänyt pysähtyä, että lehmien uloslähtö tuli nähtyä.– Vähän pitempään jouduimme tänä kesänä odottamaan laitumelle päästämistä. Vielä viikko tai kaksi sitten ei ollut nurmea lainkaan laidunnettavaksi, hän toteaa.Tuomas Sohlonkin mielestä takana on useampi varhainen kevät. Monena keväänä kylvöt on saatu tehtyä jo toukokuun puolella, ja lehmät ovat lähteneet niiden päätyttyä ulos. Niin kävi tälläkin kertaa.
– Mutta ehkä tämä on se vanhan ajan kesä, johon nyt palataan? Eivätkö ne lämpimät kelit alkaneet aikaisemmin vasta kesäkuun puolella? Tuomas Sohlo kysäisee.
Lehmien laitumelle lasku ei kestä kauan. Viidessätoista minuutissa navetta on tyhjentynyt. Viimeisten lehmien joukossa pihalle astelee tilan matriarkka, vasta 10 vuotta täyttänyt Viikinki.Pieni ja pippurinen lehmä tunnetaan laumassa, ja muut lehmät hieman pelkäävätkin sitä. Auktoriteettia nimittäin löytyy Viikingistä.– Kun Viikinki laittaa pään tanaan ja lähtee kävelemään, niin muut tietävät kyllä väistää sitä, Jaana Sohlo nauraa.Tuomas Sohlo käy kurkistamassa navettaan. Sieltä löytyy vielä muutama lehmä. Sinne ne saavat myös jäädä, jos pihalle lähtö ei niitä satukaan huvittamaan.– Meidän ajatuksenamme on, että laidunnus on lehmille terapiaa. Ne saavat noudattaa lajille tyypillistä käytöstä, joten emme myöskään lähde ajamaan niitä ulos.