Entinen olympiakaupunki Lillehammer on kolmatta kesää Heikki Korpelan sijaiskoti. Vuorien ja vuonojen maahan kempeleläisen pakottaa palava halu kehittyä huippuhiihtäjänä. Norja on lajin ylivoimainen johtomaa ja sinne kerääntyy mittaamaton määrä tietotaitoa.
– Viimeisen kahden vuoden aikana olen viettänyt täällä paljon aikaa ja olen saanut hyvän käsityksen siitä, miksi norjalaiset pärjäävät. Paljon olen oppinut itsekin. Täällä tehdään selkeästi paljon asioita oikein, kempeleläinen juttelee puhelimeen.
Korpela viettää Norjassa 8-9 kuukautta vuodessa. Skandinaavinen kulttuuri on peruspiirteiltään samanlainen, joskin kieli ja maisemat ovat erilaiset ja hintataso korkeampi. Siirtyminen Kempeleestä Norjaan ei sinänsä ollut suurempi shokki. Paitsi harjoituksellisessa mielessä.
– Ihmiset ovat aika samanlaisia, mutta kokemukseni rajoittuvat toki pääosin hiihtoympyröihin. Itse hiihtokulttuuri on hyvin erilainen. Kaikesta huomaa, että hiihtäminen ja hiihtäjät ovat kansakunnan urheilun ykkösasioita. Tämä on siksi minulle täydellinen huippu-urheilijan kehitysympäristö ja tälle asialle olen omistautunut täydellisesti.
Latukiitäjän tavoitteena on nousta kansainvälisen tason hiihtäjäksi. Aikomuksena on nousta katsastuskisojen kautta maailmancupiin ja edelleen Suomen joukkueen mukana MM-kisoihin.
– Tavoitteiden yksittäisenä kruununahan kaikilla on MM-kisat. Sinne itsekin tähtään. Ja uskon, että eväät siihen ovat olemassa.
Huippu-urheilija ei pääse lekottelemaan suvituulen keinuttamilla laitureilla. Kesällä harjoituskertoja on viikossa 11-14. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että harjoitukset ovat joka aamu ja joka ilta. Väliaikana ei saa tehdä mitään kuormittavaa.
– Elämä koostuu syömisestä, nukkumisesta ja treenaamisesta. Voisi sanoa, että harrastan nukkumista. Siihen menee paljon aikaa, mutta se antaa tavallaan mahdollisuuden treenata entistä enemmän. Tämä vaatii sataprosenttista sitoutumista.
Korpela tekee kaikki päätöksensä siten, että ne palvelevat kehittymistä. Hiihto ja treenaaminen täyttävät päivät, mutta ajatukset on pystyttävä kääntämään myös pois lajista ja rääkistä.
– Jos henkinen rentous kärsii, silloin kärsii koko kehittyminen. Harjoituksissa keskitytään harjoitteluun, mutta väliaikana pitää ajatella myös muita asioita. Ei tällaista muuten kestäisi tuottavasti, harjoittelua on niin paljon.
Hiihtäjän kevätharjoittelua varjosti murtunut nilkka ja sen oireilu. Alaraajalle piti antaa hieman aikaa ja rauhaa, ettei se häiritsisi tulevaisuutta. Nyt urheilijan keho on täydellisessä balanssissa ja kesäharjoittelu on alkanut positiivisissa merkeissä.
– Kunto on ok, ei vielä mikään hyvä, mutta kroppa on äärimmäisen vastaanottavainen ja kuntokäyrä on erittäin nouseva. Välillä tuntuu, että kunto nousee ihan päivittäin. Kokonaisuus on hyvä ja olen todella tyytyväinen siihen, miten kausi on lähtenyt käyntiin.
Ammattilaisurheilua leimaa tietynlainen perfektionismi. Hiomista löytyy, vaikka takana on tuhansia tunteja laadukasta harjoitusta.
– Tämä on ollut sisäänajoa kansainväliselle tasolle. Kesällä rakennetaan fysiikkapalapelin pohja talvea varten. Siihen ympärille pyrin kuitenkin kehittämään tekniikkaa ja lihastasapainoa, kaikkia niitä pieniä palasia, jotka rajoittavat hiihtovauhtia.
Tavoitteet on asetettu ja harjoituskausi on pyörähtänyt käyntiin. Seuraavaan lepojaksoon on pitkä aika - hiihtäjän lomakausi on huhtikuussa. Tai olisi, jos ehtisi huilaamaan. Varsinaista kesälomaa Korpelalla ei ole silloinkaan, toimenkuva vain muuttuu.
– Yksitoista kuukautta vuodesta on täysin omistettu sille, että kehitän itseäni urheilijana ja teen tulosta. Sen yhden kuukauden aikana taas on hoidettava pohja talouspuolelle. Se aika menee yhteistyökumppanuuksien hoitamiseen.
Ulkomaille suuntaaminen ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikea päätös. Hiihdon mekka tarjoaa paremmat mahdollisuudet kehittyä. Vaikka majapaikka löytyykin tällä hetkellä Norjasta, ei Kempeleen Kirin kasvatti ole juuriaan unohtanut.
– Olen erittäin kotiseuturakas. Kempele on ennen kaikkea henkinen latautumis- ja palautumispaikka. Lillehammerissa kaikki pyörii huippu-urheilun ympärillä. Kempeleessä taas ovat sukulaiset ja kaikki. On hyvä saada sitä toistakin puolta henkisen jaksamisen vuoksi.
Kotiseudulle ammattiurheilija palaa seuraavan kerran vasta kesän jälkeen, ellei tule yllättävää uupumusta. Nämäkin päätökset on tehty hiihtämisen ehdoilla.
– Pyrin välttämään matkustuspäiviä, koska ne ovat pois tuottavasta harjoittelusta. Jos tulee tarvetta palautumiselle, matkustan aina heti Kempeleeseen, mutta seuraava suunniteltu reissu on syyskuun alussa. Harjoittelu on niin tiivistä, ettei koti-ikävää ehdi miettimään. Nautin tämänhetkisestä elämästäni. Se on kuitenkin poikkeuksellista, että pystyn toteuttamaan asioita tällä tavalla.
Hiihtäminen on kempeleläiselle paljon enemmän kuin ammatti. Oman kehon rajojen selvittäminen on haaste, joka tuo äärettömän paljon mielihyvää. Samoin oivallukset kehittymisen takana. Keho on huippuhiihtäjän työkalu.
– Ei voi menestyä, jos hiihtämisen mieltää vain työksi. Se ei todellakaan lopu treenaamiseen, vaan kaikki päätökset ympärillä vaikuttavat siihen. Hiihtämisen pitäisi siis olla myös intohimo, jotta rentous säilyisi. Ilman rentoutta kun ei tule tuloksia.
