Kem­pe­lees­sä juh­lit­tiin luu­ta­mum­mo­ja - Luu­ta­juh­lal­la on pitkä his­to­ria

Luutamummoja ei paljon naurata. Museonhoitajat Minna Lehtomaa ja Johanna Latvamäki eläytyvät rooleihinsa. Oululaisten Eetun     ja Leon mielestä parasta     tapahtumassa olivat     lampaat, joita sai     ruokkia. Myös     pomppulinnassa oli kiva    käydä. Isä Aki Särkelä     tutki mielenkiinnolla     aitoissa esillä olevia     vanhoja esineitä, kuten     kärryjä ja kiesejä. Vanhanajan sanomalehtitapettia seinällä. Väkeä oli Luutajuhlassa hyvin paikalla.
Luutamummoja ei paljon naurata. Museonhoitajat Minna Lehtomaa ja Johanna Latvamäki eläytyvät rooleihinsa.
Luutamummoja ei paljon naurata. Museonhoitajat Minna Lehtomaa ja Johanna Latvamäki eläytyvät rooleihinsa.
Kuva: Markus Paso

Luutamummoperinteessä ei ole kyse mistään esihistoriasta. Vieraiden joukossa olikin monia, jotka ovat olleet tekemässä ja myymässä luutia Rantalakeuden alueella.

Jos kulki korvat höröllä, saattoi kuulla mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten ennen elettiin ja hankittiin leipä pöytään. Syvennystä aiheeseen sai museon näyttelystä, jossa oli tarjolla faktatietoa ja esillä erilaisia luutamalleja.

Lapsille oli kesäjuhlien klassikko-ohjelmaa: pomppulinna, kotieläimiä ja talutusratsastusta – ja hyvin toimi. Vanhan ajan tunnelmaa piti yllä Janatuiset, joka soittaa luritteli perinteisiä kansansävelmiä. Myynnissä oli myös paikallisten yritysten tekemiä käsitöitä.

Iltapäivällä oli keskustelutilaisuus Kempeleen ja Viron ystävyyssuhteista Maija-Liisa Härkösen johdolla.

Ohjelman päätti Pertti Kokkosen pitämä keskustelutuokio tieteen ja koulutuksen tärkeydestä Kempeleessä.

Ja kun makkarat höyrysivät grillissä ja aurinko paistoi, oli kasassa ainekset mukavaan kesäpäivään vanhan ajan hengessä.

Mainos
Rantalakeuden pelit

Pelaa Rantalakeuden digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä