KEMPELE Punaruskein tiilin verhoiltu Kirkkotien päiväkoti on seisonut sijoillaan jo 40 vuoden ajan. Torstaina Kempeleen vanhimmalla päiväkodilla vietetään juhlapäivää pyöreiden vuosien kunniaksi. Päivä ei kuitenkaan ole yhtä hymyä, vaan tunnelmaan sekoittuu myös ripaus haikeutta. Rakennus on nimittäin tullut elinkaarensa päähän ja päiväkodin väellä on edessään muutto väistötiloihin.
– Lähtölaskenta on aloitettu. Päiväkoti siirtyy tilaelementteihin ensi kesänä. Kunta suunnittelee nyt mitä tehdä, kertoo 40-vuotisjuhliin kutsuvieraana saapuva Kirkkotien päiväkodin entinen johtaja Aini Järvenpää.
Vuonna 1978 rakennettu päiväkoti on oman aikansa luomus piilosokkeleineen, kattoikkunoineen ja mataline harjakattoineen. Taloon on tehty matkan varrella pieniä perusremontteja. Peruskorjausta väläyteltiin Järvenpään mukaan jo ennen hänen eläkkeelle jäämistään vuonna 2016.
Nyt kunta on päättänyt luopua rakennuksesta. Varhaiskasvatuksen johtaja Tuula Männikön mukaan purkutuomiota ei ole vielä annettu, mutta varmaa on kuitenkin, ettei rakennusta enää kunnosteta päiväkotikäyttöön.
– Korjausaste nousisi liian isoksi. Rakennuksen ja tontin jatkokäyttö on selvittelyn alla. Tavoitteena on rakentaa uusi päiväkoti Kirkonkylän koulun läheisyyteen, Männikkö kertoo.
Aini Järvenpää aloitti Kirkkotiellä lastentarhanopettajana vuonna 1978. Molemmat olivat vastavalmistuneita - niin päiväkoti kuin Järvenpääkin. Uutta päiväkotia alettiin käynnistellä nuorten tekijöiden voimin. Vain muutamalla oli aiempaa kokemusta päiväkotityöstä.
– Meidän piti tehdä kovasti töitä, että saimme kaiken toimimaan. Lapset hoidimme kuitenkin aina hyvin. Käytäntö opetti ja siinä kasvettiin kovasti, Järvenpää muistelee.
Alkukankeus lujitti työntekijöiden välistä suhdetta.
– Tuolloin alussa me hitsauduimme yhteen ja työyhteisöön tuli voimakas yhteyden tunne. Työtoverit ja myös ystävyyssuhteet ovat tulleet hyvin pitkälti sieltä, Järvenpää kertoo.
Vaikka työporukka on vaihtunut vuosien varrella, on henki pysynyt muuttumattomana. Järvenpää kehuu erityisesti työyhteisön kannustavaa ilmapiiriä, jonka innoittamana moni on ponnistanut oman alansa jatkokoulutuksen pariin.
Järvenpäälle päiväkotityö on ollut niin mieluista, että hän alkoi tehdä keikkatöitä myös eläkepäivillään.
– Aloitin tänä talvena työskentelyn itseni piristykseksi. Kirkkotien päiväkodilla en ole vielä sattumoisin sijaistanut, mutta muuten olen siellä käynyt tiuhaan.
Kun Kirkkotien päiväkoti aukaisi ovensa, toimi johtajana Anni Näyhä. Hänen jälkeensä vetovastuuseen astui Pasi Keskitalo. Järvenpää toimi pitkään varajohtajana ja johtajan paikalle hänet vakinaistettiin 1990-luvulla. Työvuosiensa aikana Järvenpää ehti nähdä, kuinka päiväkodit siirtyivät sosiaalitoimen alaisuudesta sivistystoimen alaisuuteen.
– Tuolloin 1970-luvun puolella päiväkotipaikka oli eräänlainen sosiaaliavustus. 1990-luvulla oikeus päivähoitoon muuttui subjektiiviseksi, ja nyt se kuuluu kaikille. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lisännyt taustaltaan erilaisten lasten läsnäoloa, hän miettii.
Vuosien varrelle on mahtunut lakisääteisiä muutoksia, jotka ovat näkyneet päiväkotiarjessa asti: ryhmäkoot ovat kasvaneet ja henkilöstörakenne muuttunut. Vastuu ja työntekijöiden koulutusvaatimukset ovat saaneet erilaisen painoarvon.
Kirkkotien päiväkodin toimintavuosien aikana Kempele on mennyt suurin harppauksin eteenpäin. Päiväkoti sen sijaan on pysynyt punaruskeissa tiiliseinissään. Laajentamisen asemesta päiväkodissa on panostettu seinien sisäpuolelta löytyviin vahvuusalueisiin, kuten kodinomaisuuteen.
Toiminnassa on hyödynnetty muun muassa kiertoa, jossa ainakin yksi hoitajista siirtyy lasten mukana ikäryhmästä toiseen. Tämä luo lapselle turvallisen kasvuympäristön ja helpottaa lapsen kehityksen seuraamista vauvasta eskariin lähtöön saakka. Järvenpään mukaan pitkän historian omaavassa päiväkodissa on saatu seurata lasten kehitystä aina aikuisuuteen asti.
Nyt hoidetaan jo toista sukupolvea, ja entiset päiväkodin lapset tuovat omia lapsiaan hoitoon.
