Kempele Vanhan kirkon esineluetteloinnin yhteydessä kohdattiin mysteeri: Missä on kirkon alttaritaulu?
Ensimmäinen, vuonna 1691 valmistunut Pyhä ehtoollinen katosi isovihan melskeissä. Uuden taulun kirkko sai lahjoituksena vuonna 1720. Työ kuvasi taivaaseenastumista.
Se seurakunnassa tiedetään, että papereiden mukaan järjestyksessään toinen taulu annettiin vuonna 1939 restauroitavaksi taiteilija O. Niemelle Helsinkiin. Kyseinen taiteilija teki pitkän päivätyön Kansallismuseon konservaattorina.
– Taulu on yhä sillä tiellä. Koska asia on vasta paljastunut, emme ole ehtineet tutkia sitä enempää, Vanhan kirkon remonttihankkeen projektipäällikkö Jyrki Heinonen ISS Proko Oy:stä kertoo.
Rantalakeus ryhtyi töihin. Muutaman puhelinsoiton ja sähköpostin jälkeen eksynyt lammas löytyy. Kadonnut alttaritaulu Kristuksen ylösnousemus on kuin onkin Suomen Kansallismuseon keskusvarastossa. Ennen Rantalakeuden yhteydenottoa taulu oli merkitty museolöydöksi, eikä sen alkuperää tunnettu.
Kansallismuseon virallisista asiakirjoista ei nimittäin löytynyt mitään merkintää Kempeleen alttaritaulusta. Tiedettiin vain, että konservaattori Oskari Niemi oli tuonut Kansallismuseon kokoelmiin kolme esinettä käydessään konservoimassa Mikael Toppeliuksen maalauksia Kempeleen vanhassa kirkossa vuonna 1939. Nuo esineet olivat 11 virsitaulun numerolaattaa, kynttilänjalka ja luotilauta.
Kansallismuseon konservointiyksikön intendentti Eero Ehanti lupasi, että etsintöjä kuitenkin jatketaan museon muista dokumenteista.
Pian Kansallismuseon historiallisten kokoelmien intendentti Jouni Kuurne soittaa ja kertoo löytäneensä museolöytönä luetteloidun, kehyksistään irrallaan olevan maalauksen, joka kuvaa Kristuksen taivaaseen astumista. Se oli löytynyt museon kokoelmista vuonna 1993 huonokuntoisena ja ilman alkuperätietoja, kun esineitä oli siirretty toiseen varastoon.
– Maalausta katsellessani muistin Suomen muinaismuistoyhdistyksen muistiinpanot taidehistoriallisista retkistään kartanoihin ja kirkkoihin. Yhdistys oli käynyt myös Kempeleen kirkossa vuonna 1896, ja muistiinpanoissa mainittiin vanha, karkealle kankaalle maalattu alttaritaulu, jonka alareunassa oli hyvin heikosti erottuva, katkelmallinen teksti. Kun vertasin yhdistyksen muistiin merkitsemää tekstiä museolöydön tekstiin, olen melko varma siitä, että kyseessä on sama taulu, Kuurne kertoo.
Kuurne oli itsekin innostunut siitä, että taululle löytyi nyt alkuperä. Hän arvelee, ettei 1700-luvulla maalattua alttaritaulua koskaan konservoitu sen huonokuntoisuuden vuoksi. Tosin tästä ei vuoden 1939 kirjeenvaihto Oskari Niemen ja Kempeleen seurakunnan välillä anna vihiä. Kirjeissä puhutaan pääasiassa kirkon maalausten konservoimisesta, mikä olikin Niemen päätyö.
– Voi olla, että tilanne alttaritaulun osalta oli jäänyt vähän auki, ja seurakunta aikoi palata asiaan myöhemmin.
Vuonna 1982 Kempeleen seurakunnasta tiedusteltiin, löytyykö Suomen Kansallismuseon kokoelmista maalaukset Pyhä Ehtoollinen ja Kristukseen taivaaseen astuminen. Kyselyyn ei osattu tuolloin vastata.
Kuurne arvelee, että suurikokoisen, 127 x 163 -senttisen maalauksen konservoiminen olisi hyvin suuritöistä. Kuvapinnasta on hävinnyt arviolta 30-40 prosenttia, kangas on venähtänyt ja toisesta reunasta repeytynyt.
– Ei maalausta voi ryhtyä täydentämäänkään. Ja jos taulu on maalattu liimaväreillä, maalipinta on hyvin hauras.
Jos Kempeleen seurakunta olisi kiinnostunut saamaan Kansallismuseoon päätyneet esineet ja alttaritaulun itselleen, olisiko se mahdollista? Ehanti suhtautuu ajatukseen pidättyvästi.
– Voidaan puhua lainoista ja pitkäaikaisista lainoista. Kansallismuseo ei ole juurikaan luovuttanut kauan aikaa sitten kokoelmiinsa tulleita esineitä muualle. Toki on tapauksia, että kokonaisia kokoelmia luovutetaan, esimerkiksi saamelaiskokoelman luovuttaminen saamelaismuseo Siidalle.