KEMPELE Kempeleen nuorisoseuran näyttömällä pidetään työpaikkapalaveria kahvitauosta ja kahvin juomisesta. Ideoita sinkoilee, ja jokaista niistä kehutaan vuolassanaisesti. Lopulta, kahden tunnin tiiviin diskuteerauksen jälkeen, järjestetään äänestys.
Äänestyksen hävinneet ovat allapäin, mutta kaikki tulevat lohduttamaan heitä. Ehkä ensi kerralla... Toimiston tuorein tulokas, suomalainen Mikko, on haltioissaan: näin toimitaan ruotsalaisessa työyhteisössä!
Nuu-teatteri harjoittelee keskiviikko-iltana kohtausta Miika Nousiaisen kirjaan pohjautuvasta Vadelmavenepakolaisesta. Näytelmää pidetään harrastajateatterille varsin haasteellisena, mutta haaste ei ole hätkäyttänyt edes Nuu-teatterin näyttelijöitä – saati ohjaaja Marko Pohjanrinnettä. Ei, vaikka seitsemän näyttelijää joutuu esittämään kaikkiaan viitisenkymmentä roolia.
– Onhan tämä iso ja kunnianhimoinen haaste, Pohjanrinne sanoo.
Vadelmavenepakolainen on toinen Nousiaisen kirjaan pohjautuva näytelmäsovitus, jonka Pohjanrinne ohjaa. Aiemmin hän ohjasi Salon teatteriin Maaninkavaaran.
– Tykkään Nousiaisen tavasta kirjoittaa. Vadelmaveneen on dramatisoinut Pentti Kotkanniemi, ja tekijöiden luvalla olen tehnyt siitä oman sovituksen.
Pohjanrinne kehuu tekstiä teemaltaan tuoreeksi, hyväntuuliseksi ja monitasoisen hauskaksi. Näytelmä on myös kaunis rakkaustarina. Vadelmavenepakolainen ei ole ehtinyt kulua näyttämöillä tai tullut edes elokuvasovituksena liian tutuksi.
– Se sopii myös hyvin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemoihin, Pohjanrinne muistuttaa.
Kansallisuustransvestiitiksi itsensä kokevan suomalaisen Mikon roolissa nähdään Jani Matinaho.
Mikko kokee syntymästään saakka olevansa ruotsalainen, ja alkaa tehdä radikaaleja ratkaisuja voidakseen toteuttaa unelmansa Ruotsiin muuttamisesta ja ruotsalaiseksi muuttumisesta.
– En ole lukenut kirjaa etukäteen, koska Marko varoitti siitä. Voisi syntyä liikaa ennakkokäsityksiä Mikosta. Yritän tehdä roolista oman näköisen, Matinaho kertoo.
Roolihenkilöään Matinaho on hakenut pehmentämällä hieman puhettaan. Liikekieltäkin on pitänyt muuttaa vähemmän karskiksi, jotta kävisi riikinruotsalaisesta.
– Näyttelijät ovat olleet helpottuneita siitä, ettei kenenkään ole tarvinnut puhua ruotsia, Pohjanrinne nauraa.
Esityksessä kuullaan runsaasti musiikkia ja lauluja, sillä näytelmän Mikko rakastaa ruotsalaista pop-musiikkia.
Puvustuksesta vastaava Niina Kontio on tehnyt Pohjanrinteen kanssa pitkään yhteistyötä, joten tähänkin projektiin hänen oli helppo lähteä.
Roolivaatteiden vaihtoja on paljon, mutta kokenut puvustaja tuntee niksit: helposti puettavia vaatteita, kerrospukeutumista ja tarranauhoja.
Esimerkiksi Paavo Kotkavaaralla on kahdeksan roolia.
– Jos lumiukkokin lasketaan, Kotkavaara nauraa.
– Muutamassa kohdassa tuleekin tosi kiire. Silloin ei voi paitaa vaihtaessaan sotkeentua siihen.
Pohjanrinne korostaa, että roolien sisäistämiseksi tehdään paljon etukäteistyötä. Hahmoa voidaan löytää fyysisten ominaisuuksien, vaatetuksen tai äänenpainon kautta.
– On haastavaa tehdä vaikkapa yhdeksän eri tyyppiä viisivuotiaasta Henrikistä 80-vuotiaaseen isoisään. Mutta tämä on tärkeää näyttelijänä kehittymisen kannalta. Ja minä yritän auttaa siinä jokaista, Pohjanrinne korostaa.
Vuodesta 2008 lähtien toimineessa Nuu-teatterissa suuri osa näyttelijöistä on ollut mukana jo pitkään.
– Tämä on tiivis ryhmä ja hitsautunut ryhmä. Tunnen ylpeyttä tästä joukosta, kehaisee Pohjanrinne.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Dramatisointi Pentti Kotkanniemi ja sovitus Marko Pohjanrinne. Ohjaus: Marko Pohjanrinne. Rooleissa: Jani Matinaho, Ulla-Maija Aaltomaa, Saila Puumala, Joonas Väärni, Paavo Kotkavaara, Henna Kvist, Pauliina Eilola. Lavastus: Sanna Siira. Puvustus: Niina Kontio. Valot: Giacomo Misitano. Äänet: Henri Honkanen ja Aleksi Saario.Kuiskaaja ja ohjaajan assistentti: Anna Myllyaho. Ensi-ilta on 24. maaliskuuta. Esityksiä on kaksitoista, joista Oulussa 4. ja 5.4. Huhtikuun alussa yksi näytöksistä tulkitaan viittomakielelle.