J.S.Bachin Jesu meine Freude pauhaa Kokkokankaan seurakuntakeskuksen salissa muhkeana. Urkuja soittaa Kempeleen seurakunnan kanttori Marjo Irjala.
Musiikista tekee poikkeuksellisen se, että ääni ei tule urkupilleistä vaan kaiuttimista. Irjala soittaa seurakuntaan vastikään hankittuja virtuaaliurkuja. Urut ovat toistaiseksi vuokrattu, mutta tulevaisuudessa ne voidaan hankkia seurakunnalle omaksi.
Sekä Irjala että seurakunnan toinen kanttori Taru Pisto ovat tuoreesta hankinnasta selvästi innoissaan. Irjala oli jopa niin innoissaan, että tuli vapaapäivänään aamulla aikaisin katsomaan urkuja, kun niitä vasta asennettiin.
– Tietääksemme nämä ovat ensimmäiset virtuaaliurut Pohjois-Suomen seurakunnissa. Koteihin on jonkin verran hankittu pienempiä virtuaaliurkuja, Irjala ja Pisto kertovat.
Virtuaaliurut kuulostavat oikeilta uruilta, koska niiden koneistoon talletettu ääni on aito. Jokaisen pillin ääni on äänitetty erikseen, jopa eri etäisyyksiltä ja sämplätty yhteen. Äänestä ei ole siivottu pois urkupilleihin kuuluvaa suhinaa ja venttiilien avautumisia. Vielä aidommalta Kokkokankaan seurakuntakeskuksen urut kuulostavat sitten, kun äänenvahvistimen ja neljän kaiuttimen seuraksi saadaan vielä neljä pienempää kaiutinta.
Pisto ja Irjala sanovat, että edes ammattilainen ei välttämättä erota, soitetaanko oikeita vai virtuaaliurkuja.
– Ehkä äänen resonoiminen voi jotain epäillä, Pisto arvelee.
Nelisormioisissa virtuaaliuruissa opeteltavaa riittää. Äänikertoja on 55, kun niitä esimerkiksi Pyhän Kolminaisuuden kirkon uruissa on 18.
– Näissä on haltuun ottamista, jotta löytää äänikerroista oikeat rekisterit, Irjala sanoo.
– Urut asentanut Timo Vikman opasti jonkin verran äänikertojen valinnassa, mutta itse on kokeiltava, mitä mahdollisuuksia virtuaaliuruissa on.
Vaihtoehtojen laajuus selviää maallikollekin, kun katsoo Irjalan ”työpöytää”. Sormioiden molemmin puolin sekä niiden ylä- ja alapuolella on nappuloita riittämiin. Pisto nauraa, että ensimmäisellä soittokerralla tunsi istahtaneensa lentokoneen ohjaamoon.
– Täällä on myrskynappulakin, Irjala nauraa ja painaa nappia. Salissa alkaa kohista rajuilma.
Virtuaaliurkuihin on asennettu jonkin verran valmiita ohjelmia, joita kanttorit voivat myös käyttää.
Virtuaaliurkuihin voisi ohjelmoida vaikka Notre Damen urkujen äänet. Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa soivat kuitenkin luoteisranskalaisen Caenin kaupungin St. Etienne kirkon urut. Ne valmisti kuuluisa urkujenrakentaja Aristide Cavaille-Coll 1800-luvun loppupuolella.
– Nämä urut ovat virtuaaliurkujen valmistajan Mixtuur Orgelsin mukaan hyvät ja sopivat tähän tilaan. Meillä on käytössä myös barokkityyppiset urut, Pisto kertoo.
Periaatteessa virtuaaliurkuihin voitaisiin ohjelmoida vaikka sadan kirkon urut, mutta tarvetta sellaiseen tuskin on, kanttorit arvelevat.
Myös urkujen kaiku on ohjelmoitu juuri Kokkokankaan seurakuntakeskuksen seurakuntasaliin sopivaksi.
Uudet urut avaavat kanttoreille monia mahdollisuuksia. Kun Kempeleen vanha kirkko on tulevana kesänä remontissa ja Pyhän Kolminaisuuden kirkossa on paljon tapahtumia, kanttorit voivat harjoitella virtuaaliuruilla.
– Voimme soittaa myös romanttisen ajan musiikkia, joka avautuu näillä uruilla soitettaessa ihan eri tavalla. Urut taipuvat sen aikakauden musiikin soittamiseen hyvin, Pisto sanoo.
Kanttorit uskovat, että virtuaaliurut kiinnostavat myös alueen muita kanttoreita esimerkiksi urkukonserttien järjestämisen merkeissä.
– Olemme Marjon kanssa soittaneet yhdessä uruille ja pianolle sävellettyä musiikkia Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, mutta siellä soittimet eivät ole aina ihan samassa vireessä. Täällä sitä ongelmaa ei ole, koska urut voidaan virittää kohdalleen. On hienoa, jos pääsemme musisoimaan täällä yhdessä, Pisto sanoo.
Irjala on myös erittäin tyytyväinen hankintaan.
– Meillä on Pyhän Kolminaisuuden kirkossa valtavan hyvät urut ja flyygeli. Nyt myös täällä Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa on Steinway-konserttiflyygelin lisäksi hyvät urut. Saamme olla kiitollisia siitä, että meillä on näin hyvät työvälineet!