Eduskuntavaalit 2019 tarjosivat suomalaisille poikkeuksellisen paljon jännitettävää. Vaalien voittotaisteluun riitti puolueita ruuhkaksi asti. Moista tasaisuutta ei ole nähty suomalaisessa vaalihistoriassa vuosikymmeniin: on totuttu kahteen tai kolmeen suurpuolueeseen. Asetelmat näyttävät kuitenkin muuttuneen. Eikä vain meillä, vaan koko Euroopassa. Alati avautuva maailma tarjoaa erilaisia suuntia kuljettavaksi. Mikä suunta Suomen pitäisi valita? Siitä ollaan aidosti montaa mieltä.
Eduskuntavaalien tulos jakaa luonnollisesti mielipiteet. Kaikki ehdokkaat tai puolueet eivät voi voittaa. Sama pätee häviämiseenkin. Vaaliasetelmien tasaisuus ja monet kiinnostavat ajankohtaiset asiakysymykset saivat kansan kuitenkin hyvin uurnille. Ja siitä tykkäsi ainakin demokratia, josta tuli yksi vaalien kiistattomista voittajista. Äänestysaktiivisuus koheni edellisiin vaaleihin nähden koko maassa, myös Pohjois-Pohjanmaalla. Kempeleläiset näyttivät vaikuttamisen mallia maakunnan korkeimmalla kuntakohtaisella äänestysprosentilla (75,1%).
Pohjois-Pohjanmaalta valittiin uuteen eduskuntaan 18 kansanedustajaa, kuudesta eri puolueesta. Heidän harteilla lepää suuri vastuu ja isot odotukset. Koko Pohjois-Suomi kaipaa näkyvää ja vaikuttavaa edunvalvontaa. Kyse on puolen Suomen kasvun turvaamisesta ja elinvoiman edellytysten vahvistamisesta. Valmistelutyötä tehdään yhdessä alueen kuntien, yritysten ja eri toimijoiden kanssa, mutta kansanedustajat ovat avainasemassa, kun viestiä viedään isolle kirkolle. Mikä se vietävä viesti sitten on?
Edunvalvonnassa kannattaa satsata määrän sijasta laatuun. Koko kuntakenttä odottaa lainsäädäntöä, joka luottaa kunnalliseen itsehallintoon ja vahvistaa kuntien roolia paikallisen elinvoiman avaintoimijana. Se ei ole mahdollista ilman kuntatalouden kestävää ja pitkäjänteistä kehittämistä. Rahoituspohjaa ei voida nakertaa viimeisen vuosikymmenen tapaan, mikäli samaan aikaan odotetaan laatua ja lisäpanostuksia mm. päivähoitoon, opetukseen ja vanhustenhoitoon. Eduskunnan on huolehdittava, että tehtäviin, joita kunnille lailla osoitetaan, annetaan myös tarvittavat taloudelliset resurssit.
Kuntien aseman tunnustaminen ja vahvistaminen luo pohjan koko Suomen laadukkaalle kehittämiselle. Pohjois-Suomen kannalta keskeisiä edunvalvontakysymyksiä lähivuosina ovat koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen vahvistaminen mm. yliopiston perusrahoituksen turvaamisella, elinkeinoelämän toimintaedellytysten kehittäminen raidekapasiteettia lisäämällä ja yhteyksiä nopeuttamalla sekä EU:n koheesiorahoituksen riittävän tason säilyttäminen Pohjois- ja Itä-Suomessa alueen kasvun tukemiseksi.
Alueemme kansanedustajien tehtävä on varmistaa, että edunvalvonnan keskeiset kirjaukset ovat mukana hallitusohjelmassa, sitä täsmentävissä tavoiteohjelmissa ja lopulta yksittäisten lakien sisällöissä.
Tämä ei soolosuorituksilla onnistu, vaan tarvitaan yhteistyötä. Juuri valittujen kansanedustajien onkin yhdistettävä voimat yli puoluerajojen keskeisissä edunvalvontakysymyksissämme.
Vain näin saamme tarvittavaa joukkovoimaa, ja alueemme tarvitsemaa kehitystä aikaan.