Hallituksen naisviisikko asettautui 2. päivä kesäkuuta jo totutusti tiedotustilaisuuteen valtioneuvoston tiloissa. Tällä kertaa esiteltävänä olivat päälinjat kuluvan vuoden jo neljännestä lisätalousarviosta, ja erityisesti tukitoimet kriisissä vellovan kuntatalouden vahvistamiseksi. Ja kentän odotuksiin vastattiin.
Hallituksen historiallisen suuresta 5,5 miljardin lisätalousarviosta kunnat saivat mojovan 1,4 miljardin euron siivun. Se on hyvä alku tiellä tervehtymiseen, vaikka jääkin vielä selvästi vajaaksi tarpeisiin nähden.
Tieto lisätalousarvion suuruusluokasta ja rahan jakautumisen pääperiaatteista sai kuntien taloushallinnoissa laskimet kuumiksi. Kaikki halusivat selvittää, miten tukipaketti vaikuttaisi juuri meidän kunnan talouteen. Kempeleessä lisätuki kattaa reilut puolet koronakriisin arvioidusta laskusta kunnalle.
Peruspalvelujen valtionosuuksien lisäys ja yhteisöveron jako-osuuden korotus tuovat rapiat 3,3 miljoonaa euroa lisärahaa vuodelle 2020.
Tämän lisäksi kunnalla on mahdollisuus hakea avustuksia lasten ja nuorten hyvinvointia tukeviin hankkeisiin. Myös sairaanhoitopiirit saavat suoraan valtion tukea, mikä pienentää niiden alijäämiä ja siten vähentää negatiivisia kirjauksia omistajakuntien talouteen.
Kaikki valtion tuki kunnille tulee nyt tarpeeseen. Vuosi 2018 oli kuntataloudessa heikko ja vuosi 2019 useimmille kunnille jo surkea: peräti 2/3 kunnista teki alijäämäisen tuloksen.
Myös Kempeleen tilikauden tulos jäi viime vuonna 3,5 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Vuodesta 2020 on tulossa hallituksen tukipaketin jälkeen-kin yhtä vaatimaton, ja vuosi 2021 näyttää vieläkin huonommalta.
Keskeiset syyt ongelmiin ovat verotulojen heikko kertyminen, valtion rahoituksen suhteellisen osuuden väheneminen ja toimintamenojen kova kasvu, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Elämme aikoja, jotka konkretisoituvat väistämättä kuntalaistenkin suuntaan epämieluisina päätöksinä. Kunnan on harkittava entistä tarkemmin, mitä palveluja tuotetaan ja minkä tasoisena toimintaa järjestetään. Oikotietä onneen ei ole. Talouden tasapaino saavutetaan vain kuluja karsimalla, tulopohjaa vahvistamalla ja investointeja hillitsemällä.
Kuntatalouden tervehdyttäminen edellyttää jokaiselta kunnalta omaa aktiivisuutta taloudenpidossa ja vastuunkantoa päätöksenteossa. Lisäksi tarvitaan valtion vahvaa ja pysyvää mukaantuloa. Säästöohjelmiensa lisukkeeksi kunnat tarvitsevat valtiolta riihikuivaa lisärahaa lakisääteisten palvelujen järjestämiseen.
Kuntien talous oli ennen koronakriisiä historiallisen heikossa hapessa, ja epidemian vaikutusten myötä se kärsii jo suoranaisesta hapenpuutteesta. Valtion tukipaketti antaa lisähappea kuluvalle vuodelle, mutta miten selvitään tulevista?
Juurisyy kuntien talousahdinkoon on alati paisuvassa julkisessa sektorissa ja pahenevassa rahoitusepätasapainossa kuntien ja valtion kesken.
Eikä tilanne näytä helpottavan, hallitus kun on esittämässä parhaillaankin uusia velvoitteita, tehtäviä ja lisäkustannuksia kuntien kannettavaksi. Niistä olisi ehdottomasti nyt luovuttava, muuten sini kuntakasvoissa alkaa tummeta ja happi todella loppua.
Tuomas Lohi
Kempeleen kunnajohtaja, FT