– Ennen tuota olin ollut kolme kertaa ehdolla ja nyt tärppäsi. Olihan se hieno hetki omalla tavallaan ja se jää historiankirjoihin. Nämä ovat aina vähän ristiriitaisia, koska se on yksilöpalkinto ja kuitenkin joukkueena yritetään voittaa, mutta totta kai se tuntui hienolta. Se oli suuri kunnia ja oli hienoa olla siellä paikan päällä.
Maailman parhaan maalivahdin vuosi kuluu pääosin suuren rapakon takana Nashvillessä. Kantrimusiikin kehdosta on tullut miehelle toinen koti, mutta ei Rinne juuriaan ole unohtanut.
– Tulin toukokuun lopulla suomeen ja oikeastaan koko ajan – paria reissua lukuun ottamatta – olen ollut täällä. Itse asun nykyään Oulussa, mutta isosisko ja vanhemmat asuvat edelleen Kempeleessä ja siellä on vieläkin paljon lapsuuden kavereita. En välttämättä käy päivittäin, mutta todella paljon.
Rinteen kesään kuuluu paljon treenaamista ja hyväntekeväisyystapahtumia, mutta mahtuu siihen myös mökkeilyä. Silloin suuntana on Hailuoto.
– Se on vähän sellainen paikka, että tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Saa olla rauhassa ja tykkään siitä muutenkin todella paljon. Viikoittain pyrin käymään vähän rentoutumassa ja rauhoittumassa siellä. Se on kyllä ollut kiva paikka.
Rinne on kuulunut kiekkomaailman eliittiin jo useita vuosia, mutta kiekkopolku ei ole ollut helppokulkuinen. Ensimmäiset kolme kautta Pohjois-Amerikassa menivät pääosin farmisarja AHL:n Milwaukee Admiralsissa.
– Onhan se ihan erilaista kuin se, mihin on nyt NHL:ssä tottunut. Matkustaminen ja kaikki on tehty niin helpoksi, ollaan hienoissa hotelleissa sun muuta. AHL:ssä on ihan erilaista, paljon mennään bussilla ristiin rastiin ja pelimäärät ovat sielläkin kovia. Nyt kun katsoo taaksepäin, niin olihan se varmasti raskasta, mutta sillä hetkellä se ei ikinä tuntunut siltä.
Moni yrittäjä on palannut maitojunalla kotiin. Farmisarja on kova koulu, mutta tähtivahti näkee sen kehittymisen kannalta hyödyllisenä ympäristönä.
– Se oli hyvää aikaa totutella jenkkikulttuuriin ja pelityyliin. Ja niinä vuosina oppi kielen hyvin. Kyllä itse tykkäsin siitä. Luonnollisesti odotin kovasti, että joku päivä NHL:n ovet aukeaisivat ja pääsisin sinne. Totta kai se vaati välillä kärsivällisyyttä, mutta en ole kyllä koskaan katunut, että jäin sinne.
Kotimaassa Rinne muistetaan kärppätaustaisena pelaajana ja mies saavuttikin oululaisjoukkueen riveissä kaksi Suomen mestaruutta. Kiekkotaipaleen alku sen sijaan jää monelta unohduksiin. Juniorina mies edusti Kempeleen Kiekko-Kettuja.
– Se oli itselleni todella hyvä vaihtoehto. Siellä sai kasvaa ja oppia kiekon peluuta. Koen, että siellä olen saanut jääkiekkokasvatukseni. Menin Kärppiin vasta A-juniori-ikäisenä.
Paluu Amerikan mantereelle on edessä syyskuun alussa. Sitä ennen vauhtia tuleviin haasteisiin haetaan tutuista ympäristöistä.
– Joka vuosi treenataan Kempeleen jäähallissa. He ovat aina ottaneet avosylin vastaan ja antaneet tilaa meidän aikatauluillemme. Jäälle on päässyt melkeinpä aina kun on halunnut.
Lokakuussa alkava kausi on Rinteelle neljästoista Pohjois-Amerikassa. Koko sen ajan kiekkotähti on koppaillut kumilätkää Nashville Predatorsin organisaatiossa.
– Tämä on viimeinen vuosi sopimustani, saa nähdä mitä sen jälkeen tapahtuu. Vielä ei ole ollut mitään neuvotteluja. Olen ollut sillä tavalla onnekas, että matkan varrella ei ole tullut pelaajakauppoja tai muuta. Olen saanut olla koko urani samassa paikassa. Tavallaan sitä haluaisi, että ura loppuukin siellä. Aika tietenkin näyttää.
Torjujasankarin päämäärä on selvä. Toissa kaudella Rinteen seura ylsi finaaliin, viime kaudella tie nousi pystyyn pudotuspelien toisella kierroksella. Uran kirkkain kruunu on ollut muutamalla viimeisimmällä kaudella lähellä, mutta toistaiseksi sen saavuttaminen on jäänyt haaveeksi.
– Totta kai oma tavoitteeni on, että voittaisin urallani Stanley Cupin. Meillä on ollut viime vuodet ihan loistava ja todella kilpailukykyinen joukkue. Siksikään en haluaisi lähteä sieltä mihinkään.
Mahdollisuudet mestaruuteen ovat hyvät, se on päivänselvää. Kukaties ensi keväänä Rinne saa kolmantenatoista suomalaispelaajana nimensä kiekkomaailman arvostetuimman voittopokaalin kylkeen.
– Viime kaudellakin voitimme runkosarjan ja lähdimme pudotuspeleihin hyvistä asetelmista, mutta se on taas oma kautensa kauden sisällä. Kaikki on niin pienestä kiinni. Totta kai pelin pitää kulkea ja monen asian täytyy mennä putkeen, mutta mestaruudesta lähdetään taas tappelemaan.