Kempele,
minun kotiseutuni,
täällä ole elänyt onnen
ja huolten hetkiä.
Olen iloinnut,
surrut sydän kipeänä,
olen elänyt naapurien
kanssa sovussa.
Täällä mieheni sairastui,
elin pelossa ja
toivossa vuosia.
Täällä hänet menetin,
tänne hänet hautasimme.
Täällä lapseni kävi koulua,
eli lapsuutta ja nuoruutta,
avioitui, sai lapsensa,
elin mummon onnea.
Täällä olen
saanut avun ja tuen,
kun olen tarvinnut.
Tämän kodin seinät ovat kuulleet
iloni ja itkuni
neljäkymmentäkuusi
vuotta.
Täällä löysin paikkani
seurakunnassa,
ja tiedon, mitä tämän
elämän jälkeen.
Sydämeni on täällä,
tässä ympäristössä,
olen kotona.