– Pohjoinen rantatie kulki tästä jo 1500-luvulla. Tänne on muutettu ja täältä on lähdetty vuosisatojen ajan, sunnuntaina 20 toimintavuotta juhlivan Kempele-seuran johtokunnan jäsen, entinen puheenjohtaja Timo Paakki toteaa.
Hän ei näe juurettomuutta ongelmana. Kempele-seuran yhtenä tärkeänä tehtävänä on edesauttaa muuttajien kotiutumista.
– Kempeleeseen muuttava on samantien kempeleläinen. Eivät täällä paljasjalkaiset kempeleläiset korosta kempeleläisyyttään, seuran nykyinen puheenjohtaja Reino Laitinen tiivistää.
Kempele-seura perustettiin aikana, jolloin Kempele kasvoi vauhdilla. Museotoimintaa pitäjässä on kunnan johdolla ollut jo vuosikymmeniä, mutta kotiseutuyhdistystoiminta antoi odotuttaa itseään.
– Kulttuurisihteeri Maija Jaakolan työhuoneessa asiasta usein puhuttiin, Paakki muistelee.
Seuran ensimmäinen puheenjohtaja, Paakin kanssa perustajajäseniin kuuluva Juhani Konola kertoo lopullisen komennon tulleen kunnanjohtaja Kari Ahokkaalta.
– Hän soitti ja sanoi, että pistäkää seura pystyyn!
Paakki tuumaa eräänlaista kotiseututyötä tosin olleen jo 80-luvun alussa perustettujen kylätoimikuntien liikkeellelähtö. Tuolloin oman kylätoimikunnan saivat Ketolanperä, Vihiluoto, Juurussuo ja Väärälänperä.
Vuosien saatossa seura on toiminut aktiivisesti hyvässä yhteistyössä kunnan ja seurakunnan kanssa. Uusien kempeleläisten kotouttamisen ohella Kempele-seuran perusajatuksia on ollut historiaan perehtyminen.
Seura on julkaissut kolme teosta, joista uusin, Anssi Lampelan Kempeleläiset toisiaan vastaan 1918 näkee päivänvalon sunnuntaina juhlassa.
Historiaa on talletettu myös seuran julkaisemiin joululehtiin sekä Kurpposiin. Viimeisin Kurpponen julkaistiin pari vuotta sitten.
– Köykkyrin historiaan meidän pitäisi vielä tarkemmin perehtyä. Olen kuullut, että sieltä on kaivuutöiden yhteydessä löytynyt ruukunsirpale ja keihäänkärjen palanen, Juhani Konola paljastaa.
Entinen puheenjohtaja Maija-Liisa Siira luettelee muita aktiviteetteja. Kempele-seuran väki on retkeillyt, järjestänyt lauluiltoja, tarinatuokioita ja muun muassa esine- ja taidearviointitilaisuuksia antiikkia, antiikkia -hengessä.
Tälle kesälle yhdistys on tuonut markkinoille museolta, johtokunnan jäseniltä ja kunnanviraston infosta saatavan Kempele-mukin, jonka kuvituksessa esiintyvät Pirilä, Matturin talo ja rautatieasema. Myös aiemmin tehtyä Kempele-isännänviiriä on edelleen saatavilla.
Palataan juurtumiseen. Seuran nykyinen sihteeri Pentti Pylvänäinen miettii, voisiko uusille kuntalaisille järjestää kotiutumisjuhlan, sillä myös nuorempaa väkeä olisi hyvä saada lisää toimintaan mukaan.
– Itse teen tuttavuutta käytännössä. Omalla kadulla sanon kaikille aina päivää. Lapsetkin jo viimeistään toisella kertaa vastaavat. Ja kun tuntee kaikki, ei kukaan tee ilkivaltaakaan.
Myös Siira tutustuu rohkeasti uusiin asukkaisiin.
– Meidän kerrostalossa esittäydyn uusille asukkaille ja kerron mitä kaikkea Kempeleessä voi tehdä. Joku on harrastuksiin lähtenytkin mukaan, hän iloitsee.
Kempele-seuran jäsen Eero Holma tuumaa olevan niitäkin, jotka eivät halua muita tervehtiä.
– Kuulin, että joku oli pyytänyt isännöitsijää ilmoittamaan naapurilleen, ettei tykkää, kun sanotaan päivää, Holma hymyilee.
Kuusikon mielestä enemmistö kempeleläisistä ei onneksi tervehtimisestä pahastu.
– Kempele-seurassakin me sitoudumme edistämään Kempele-puolueen asiaa. Teemme työtä kotiseutumme parhaaksi, Timo Paakki summaa.