Kel­tai­nen huivi on Sir­kul­le merkki siitä, että nyt ollaan töissä – lu­ku­koi­ran vas­taa­not­to va­kiin­tui osaksi Tu­pok­sen kir­jas­ton pal­ve­lui­ta

Sirkku kuuntelee mielellään lukemista. Lukukoiran tunnistaa keltaisesta huivista. Sirkun kaverina poseeraa Virpi Väisäsen tytär Vappu-Maria Heikkinen.
Sirkku kuuntelee mielellään lukemista. Lukukoiran tunnistaa keltaisesta huivista. Sirkun kaverina poseeraa Virpi Väisäsen tytär Vappu-Maria Heikkinen.
Sirkku kuuntelee mielellään lukemista. Lukukoiran tunnistaa keltaisesta huivista. Sirkun kaverina poseeraa Virpi Väisäsen tytär Vappu-Maria Heikkinen.
Kuva: Mirko Kovalainen

Mitä tehdä, jos lapsen lukemaan opettelu tökkii tai lukuinto on kateissa?

Yhtenä apukeinona voi kokeilla Kennelliiton lukukoiratoimintaa. Lukukoira on ihan oikea koira, jonka tehtävänä on kuunnella lukijaa ja olla hänelle läsnä. Koira on siitä hyvä kuuntelija, että se ei takerru lukijan tekemisiin virheisiin tai huomauttele hitaudesta. Sen sijaan koiran läsnäolo voi rentouttaa lukijaa ja näin tuoda lukuhetkeen aivan uudenlaista mielekkyyttä.

Viime syksystä lähtien lukukoira on löytynyt myös Tupoksen kirjastosta. Käyttölinjainen cockerspanieli Sirkku on pitänyt emäntänsä Virpi Väisäsen kanssa vastaanottoa joka toinen maanantai. Kevätkauden vastaanottoajat pyörähtivät käyntiin tänä maanantaina.

– Pääsääntöisesti lukijat ovat olleet 1–4-luokkalaisia. Osa hakee koirasta rohkaisua lukemiselleen, ja osa on tullut lukemaan pelkästään koiran innoittamana. He ovat saaneet paijata koiraa lukiessaan, Väisänen kertoo.

Virpi Väisäsen ja hänen miehensä Marko Heikkisen kotona Tupoksessa vieras saa lämpimän vastaanoton: Sirkku, sen emä Vuokko sekä pentuiässä oleva barbet-rotuinen Iiris toivottavat tulijan tervetulleeksi jo ennen eteisen kynnyksen yli astumista.

Koirat ovat olleet kiinteä osa tämän talon elämää jo pitkään.

– En osaisi kuvitella elämää ilman koiria, Väisänen kertoo.

Koirat ovat pääosin kotikoiria, mutta niiden kanssa harrastetaan muutakin. Sirkku on luonteeltaan emäänsä tasaisempi, joten sen kanssa on osallistuttu Kennelliiton kaverikoiratoimintaan ja sittemmin myös lukukoiratoimintaan. Lasten lukuintoa tukevaan toimintaan lähteminen oli Sirkulle ja hänen emännälleen luonteva valinta, sillä lukeminen on Väisäselle rakas harrastus. Kun ilmoitus Kennelliiton lukukoirakoulutuksesta sattui hänen silmiinsä, tuntui osallistuminen päivänselvältä.

– Tätä kautta voimme myös tuoda enemmän esille koirien positiivisia puolia. Usein tuntuu, että koiria pidetään vain sotkijoina ja keskusteluja käydään vain koiran kakoista, Väisänen toteaa.

Toimintaan lähteminen on ollut sekä Sirkulle että hänen omistajalleen antoisaa. Tärkeintä tälle kaksikolle on kuitenkin se, että myös lukemaan saapuneet lapset saavat toiminnasta jotain hyötyä.

– Tässä saa olla hyödyksi ja siitä tulee hyvä mieli. Lukijat ovat tyytyväisiä ja osa tulee uudestaankin käymään. Kyllä minulla on ainakin sellainen olo, ettei siellä ihan turhaan istuta.

Sirkku pyrkii kirjaa lukevan lapsen lähelle ja hivuttautuu joskus syliin asti.

Sirkun voi varata lukukaveriksi Tupoksen kirjastosta. Yhdelle lukijalle on aikaa varttitunnin ajan ja yhdellä vastaanottokerralla voidaan ottaa vastaan neljä eri lukijaa. Väisänen on aina läsnä lukuhetkessä, joka järjestetään kirjaston viereisessä luokkatilassa.

– Leikin etten olisi siellä ollenkaan: luen kirjaa tai kudon, enkä puutu lapsen lukemiseen lainkaan. Koira on kuitenkin koko ajan valvovan silmän alla, hän selventää.

Lukukoirana toimiminen hoituu Sirkulta jo rutiinilla. Hän ottaa työmoodin päälle heti, kun lukukoiran keltainen huivi asetellaan sen kaulaan.

– Kotona se on eloisa ja vauhdikas, mutta saatuaan huivin kaulaansa se tuntuu heti ajattelevan, että ”nyt lähdetään töihin”. Koira on ehdollistunut huiviin, Väisänen kertoo.

Lasten kanssa touhuaminen on kahdeksanvuotiaalle Sirkulle tuttua. Perheen omat lapset Vappu-Maria, 8, ja Vilja-Tuulia, 7, ovat hoitaneet sitä pentuajoista saakka. Lukukoirana työskennellessään Sirkku murtaakin jään nopeasti ja hakeutuu kirjaa lukevan lapsen läheisyyteen.

– Sirkku pyrkii kirjaa lukevan lapsen lähelle ja hivuttautuu joskus syliin asti. Se on hyvin raukea, aivan kuin sille iltasatua luettaisiin, Väisänen hymähtää.

Pienille lukijoille koira voi kuitenkin olla uusi tuttavuus. Väisäsen mukaan osa lapsista kaipaa alkuun vanhempansa tukea, jotta lukuhetki saadaan käyntiin. Vanhemman läsnäolo on täysin sallittua.

Millaisia kirjoja Sirkku sitten yleensä saa kuunnella? Väisänen kertoo lasten harkitsevan tarkkaan, mitä he lukukoiralle lukevat.

– Monesti kirjat ovat koira-aiheisia. Eräällä kerralla yksi poika valitsi orava-aiheisen kirjan ja hän mietti, mahtaakohan Sirkku tykätä oravista.

Kyllä Sirkku oravista tykkää.

Mutta kaikista mieluisinta sille on, kun se pääsee kuuntelemaan lapsen lukemista ja hyvällä tuurilla saa vielä vähän rapsutuksia siinä sivussa.

Mitä Kennelliiton lukukoiralta vaaditaan?

Lukukoiran tulee olla yli kaksivuotias, perusterve, ihmisystävällinen koira, joka on perusluonteeltaan sopiva toimintaan.

Toimintaan mukaan tulevalta koiralta edellytetään myös kykyä työskennellätoisten koirien läheisyydessä. Koiralla tulee olla hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa.

Mukaan tulevien koirien tulee ollaKennelliiton koirarekisterissä tai FIX-rekisterissä tunnistusmerkittyinä.

Lukukoiraohjaajan tulee olla täysi-ikäinenja Kennelliiton jäsen.

Ohjaajan tulee suorittaa Kennelliiton lukukoirakurssi.

Lähde: Kennelliitto
Ilmoita asiavirheestä