Liminganlahden luontokeskuksen syntyminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Aikoinaan Liminganlahden suojelusta käytiin kipakkaa keskustelua. Ei liene väärä arvio, jos toteaa, ettei keskus vieläkään ole kaikkien mieleen.
Usein emme huomaa lähellämme olevia aarteita, vaan kadehdimme muualla olevaa hyvää. Luontokeskuksenkin osalta tilanne on vähän sama. Ovatko edes kaikki liminkalaiset vielä vierailleet kuntansa ykkösmatkailukohteessa?
Liminganlahti on ainutlaatuinen paikka ilman ylisanojakaan. Se on myös kansainvälisesti tärkeä ja kiinnostava kosteikkoalue. Viikonvaihteessa järjestettävä Lintukuvafestivaali nostaa osaltaan Liminganlahtea maailmankartalle. Samoin parhaillaan Virossa kiertävä luontokuvanäyttely. Lauantaina julkistettava uusi kuvateos Liminganlahden vuosikierrosta puolestaa mahdollistaa tietoisuuden levittämisen entistä laajemmalle – onhan kirjassa kuvatekstit myös englanniksi.
Nyt luontokeskuksen suunta näyttää hyvältä. Limingan kunta on panostanut hotellitilojen saneeraukseen ja ravintolatoiminnassa on puhtia kuntavetoisesti. Kunta on rohkealla tavalla lähtenyt itse kehittämään palveluvarustusta, kunnes innokas yrittäjä löytyy toimintaa jatkamaan. Ei kunnan vetorooli matkailussa mitenkään tavatonta ole. Seurasin työni puolesta pitkään muun muassa Kalajoen kaupungin osuutta matkailun kehittäjänä. Sielläkin kaupunki oli mahdollistajan roolissa.
Liminganlahden luontokeskukselle on haaveiltu Unescon maailmanperintöstatusta. Työtä riittää, jotta tuohon tavoitteeseen päästään. Toisaalla tässä lehdessä pitkään Liminganlahden toiminnassa mukana ollut Ulla Matturi toivoo kunnan panostavan esimerkiksi luontopolun rakentamiseen ja opasteiden laadintaan. Ne ovat hyviä toiveita.
Vaikkei maailmanperintökohteen saavuttaminen toteutuisikaan, ei Liminganlahden kehittämistä sovi unohtaa. Mitä paremmin ja monipuolisemmin matkailijoita palvellaan, sitä enemmän he tulevat jättämään alueelle euroja. Kun kohde yllättää positiivisesti, se muistetaan ja siellä käydään toisenkin kerran.