– Eniten tuli täällä treenattua junnunaikoina. Täältä on paljon muistoja, toteaa lentopalloa Saksan bundesliigassa viime kauden pelannut Katja Kylmäaho seisoskellessaan Oulunsalon Kirkonkylän koulun parkkipaikalla.
USC Münsterin pelit ovat tältä kaudelta ohi, ja Kylmäaho pääsi palaamaan kotikonnuilleen perjantaina pitkän tauon jälkeen. Heti seuraavana päivänä hän sai kuulla Münsterin keskustassa tapahtuneesta iskusta, jossa pakettiauto syöksyi ihmisjoukkoon. Traaginen tapahtuma vaati kolme kuolonuhria ja lukuisia loukkaantuneita.
– Onni että olin jo täällä kotona. Isku tehtiin paikkaan, josta minäkin olen usein ohi kävellyt. Siellä oli 23 astetta lämmintä ja ihmiset istuivat terassilla aurinkoisesta säästä nauttien. Aivan järkyttävää. Olen aina pitänyt Münsterin kaupunkia todella turvallisena, Kylmäaho toteaa murheellisena.
Pian 24 vuotta täyttävä Kylmäaho siirtyi USC Münsteriin viime vuoden elokuussa. Ennen tätä hän ennätti pelata neljä kautta HPK:ssa ja vuodesta 2012 lähtien myös naisten maajoukkueringissä.
– Viihdyin HPK:ssa ja sieltä tuli menestystä ja kehitystä. Hoksasin kuitenkin, että pitäisi vielä koittaa yksi askel eteenpäin, Kylmäaho taustoittaa.
Kovatasoinen bundesliiga on ollut Kylmäaholle opettavainen kokemus. Hänen joukkueensa menestyi syyspuolella hyvin ja ylsi runkosarjan neljänneksi. Loukkaantumisten vuoksi peli kuitenkin repsahti ja joukkue tippui puolivälierissä.
– Tämä oli hyvä kokemus ensimmäiseksi kaudeksi. Kehityin ja sain paljon hyviä tipsejä. Peliaika jäi kuitenkin vähäiseksi. Päätin, etten enää jatka samassa joukkueessa, hän paljastaa.
Kylmäaholla on vakaa aikomus jatkaa ulkomailla. Neuvottelut jatkosta ovat käynnissä, mutta vielä tässä vaiheessa niistä ei voi kertoa enempää. Joukkueen vaihtumisen lisäksi kiikarissa on myös maajoukkuepaikka.
Saksassa pelatessaan Kylmäaho on nähnyt täysin erilaisen lentopallokulttuurin. Suomessa laji jää monilla paikkakunnilla jääkiekon varjoon. Saksassa tilanne on toinen:
– Meillä on ollut yli 1 000 katsojaa joka pelissä. Aina on paljon huutoa ja kannustusta ja jos menee pelissä huonosti, yleisö nousee seisomaan ja alkaa kannustaa. Se on ihan mieletöntä meininkiä, hän hehkuttaa.
Oulunsalon Vasaman riveissä lentopallon aloittaneelle Kylmäaholle lajivalinta tuli aikoinaan verenperintönä.
– Ukki, vanhemmat ja enot ja sedät ovat myös pelanneet lentopalloa. Isä pelasi miesten ykkössarjaa ja äiti naisten kakkossarjaa. Olen kulkenut aikoinani äidin treenejä katsomassa ja palloa hiplailemassa. Itse aloitin pelaamisen joskus 5-6-vuotiaana.
Oulunsalossa junioreita luotsasi alkuun Terho Korkeakoski ja myöhemmin Jarkko Alasaarela. Ensimmäiseen suomen mestaruuteensa Kylmäaho ylsi jo Vasamassa pelatessaan.
– Valmentajilla on ollut suuri vaikutus siihen, että olen nyt tässä pisteessä, hän kiittelee.
Yhtenä uransa etenemisen kannalta merkittävänä liikkeenä hän näkee pelipaikan muuttamisen yleispelaajasta passariksi.
– Se oli aiheellinen muutos menestymisen kannalta, sillä pituus ei minulla ole sitä luokkaa, mitä yleensä hyökkääjillä. Passarin rooli on olla pelin aivot. Siinä roolissa kokemus on sitä parempi mitä kokeneempi on.
Kylmäaho kertoo lentopallon olevan tiivistahtista urheilua, jonka vuoksi hän on joutunut luopumaan paljosta muusta. Laji on haukannut hänen ajastaan aimo osan jo pitkään. Oulunsalo jäi taakse yläasteen jälkeen, kun Kylmäaho sai kutsun Lentopalloliiton koulutuskeskuksena toimivaan Tampereen Varalan urheiluopistoon.
– Koin, etten voi jättää tuollaista mahdollisuutta käyttämättä. Tampereelle lähteminen tarkoitti kuitenkin sitä, että oli muutettava pois kotoa. Kesät olen saanut aina viettää täällä.
Bundesliiga on vienyt pelaamisen ammattimaisemaan suuntaan, ja peli- ja treenaustahti on ollut niin kiivas ja sitova, ettei Kylmäaho ole ennättänyt vierailla kotiseudullaan muuta kuin joululoman aikaan. Vanhemmat ja sisko ovat kuitenkin käyneet hänen luonaan Saksassa.
– Se on ollut tärkeää, kun olen niin perhekeskeinen ihminen, hän tunnustaa.
Vaikka Kylmäaho lukeutuu nyt ammattilentopalloilijoihin, ei hän ole jättäytynyt pelkästään lentopallon varaan.
Hän opiskelee optikoksi Oulun ammattikorkeakoulussa, mutta opinnot on täytynyt laittaa jäihin aktiivisten pelivuosien ajaksi.
– Tällä hetkellä tuntuu, että haluan optikkojutunkin kokea, mutta vasta sitten kun lentopallovuodet ovat ohi. Olen mennyt vuosi kerrallaan eteenpäin. Aion pelata niin kauan kuin tästä nautin ja olen kunnossa, Kylmäaho tiivistää.