KEMPELE Satiinin kahinaa ja kenkien kopinaa. Hermostunutta hymyilyä ja hihitystä verhojen takana. Viimeiset kengännauhojen tarkistukset ja korsettien kiristykset.
Kempelehallin halkaisevat verhon takana tunnelma on hienoisen hermostunut ja odottava.
– Muistakaa, että moka on lahja. Se ei haittaa, liikunnanopettaja Mirja Herva antaa vielä viime hetken ohjeita.
Ja hyvä on, että antaa. Tanssit sujuvat hyvin, mutta ilmapalloista rakennettu kaari kaatuu viimeisten tanssijoiden astellessa yleisön eteen.
Se ei kuitenkaan näytä menoa haittaavaan. Ryhmä vetää tanssit läpi rutiinilla, jota on vahvistettu jo joulukuusta lähtien.
– Kyllähän vanhojen päivää on odotettu jo kauan. Omia valmisteluja aloin miettiä jo vuosi sitten, kuten varmaan moni muukin. Vanhojen päivä on sellainen prinsessapäivä, jonka voi elää vain kerran elämässään, yksi vanhojen päivän tanssijoista, 17-vuotias Niina Jaara toteaa.
Ensimmäisen kerran hän kävi itse katsomassa vanhojen tansseja 10-vuotiaana.
Tuolloin tanssimassa oli hänen vanhin veljensä. Siitä lähtien oma juhla on siintänyt mielessä.
– Muistan ajatelleeni silloin, että olisi hienoa olla mukana itsekin vielä joskus. Ja tiesinkin niin käyvän, sillä olen aina halunnut hakeutua opiskelemaan lukioon.
Valmistelut vanhojen päivää varten alkoivat puvun hankinnalla.
Niina Jaara kävi ostamassa sen valmiina oululaisesta liikkeestä jo elo-syyskuun vaihteessa. Puvun hän halusi tilata hyvissä ajoin, sillä siihen piti tehdä pieniä muutoksia.
– Tiesin myös, että parhaat puvut menevät päältä ensimmäiseksi. Löysinkin mieleisen puvun varsin nopeasti. Siinä oli sopivasti bling-blingiä, hän naurahtaa.
Tansseja lukiolaiset ryhtyivät harjoittelemaan ennen joulua.
Harjoituksia pidettiin kolme kertaa viikossa.
Suunnittelemista oli myös oppilaiden omassa tanssissa ja päivään liittyvissä muissa tapahtumissa.
– Se tosin oli hauskaa. Oli mukava miettiä sopivia askeleita ja musiikkeja esitykseen, vanhojen päivän työryhmään kuulunut Niina Jaara toteaa.
Juhlan luonne on muuttunut vuosien aikana. Niina Jaarakin kertoo äitinsä käyttäneen aikoinaan mummon vanhoja vaatteita tansseissa. Nykyään pukuun kuitenkin satsataan enemmän.
– Tuleehan tästä kaikesta rahanmenoa. Mekkoon menee helposti 500 euroa, kampaajalle ehkä 100 euroa. Mutta monet vertaavat vanhojen päivää häihin. Tällaista tilaisuutta ei saa monta kertaa, Niina Jaara miettii.
Vaihtelua kuitenkin on valmisteluissakin. Osa käyttää kierrätettyjä iltapukuja, eivätkä kaikki haki kalliita uusia pukuja. Näyttävyys ei olekaan Niinan mielestä pakollista.
– Itse kuitenkin nautin siitä, että voin panostaa hiuksiin ja pukeutumiseen.
Yksi asia on kuitenkin Niinallakin vanhaa. Nimittäin kengät.
– Tanssin vanhoilla, hyväksi todetuilla ballerinatossuilla. Ne eivät näy niin paljon puvun helman alta. Eikä uusilla kengillä tanssiminen ole helppoa.