Liminka Helmillä, viisi vee, on tänään vapaapäivä päiväkodista. Myös isä Janne Kuustie tekee mielellään töitä kotona. Keittiönpöydän ääressä istuu heidän lisäkseen Leo, seitsemän vee.
Pöytäseurueen nuorin on isänsä, Akseli Klonk - teatterin johtaja Janne Kuustien tavoin käsikirjoittaja. Kaikki alkoi siitä, että Janne halusi tehdä ranskalaisen lastenkirjailijan ja kuvittajan Jean de Brunhoffin luomasta norsuhahmosta uuden version. Piti saada Babarille tuoreempi näkökulma.
Isä ja Helmi tarttuivat työhön. Kirja kahlattiin läpi sivu sivulta.
Helmillä oli ikioma tapa kirjoittaa uusi teksti. Hän kertoi kuvien perusteella kirjan tapahtumat. Välillä isä auttoi, mutta valtaosin käsikirjoitus syntyi Helmin oivallusten perusteella. Tekemisen tahti oli rauhallinen.
Helmi ei osaa vielä lukea, ja se on isän mielestä pelkästään hyvä asia, sillä Helmi todellakin kertoi, mitä hän näki kirjan kuvissa.
Pariviikkoiseen tekemiseen sisältyi isän ja tyttären matka Helsinkiin Bravo-lastenteatterifestivaalille. Helmi ja isä näkivät yhdessä useita kansainvälisiä esityksiä ja osallistuivat useisiin työpajoihin.
Sen jälkeen projekti sujahti jälleen helposti eteenpäin.
Seuraavalla viikolla Helmi tuli isän mukana Akseli Klonkin koulukierrokselle. Tyttö oli isän kaverina valo-ja äänipuolella sekä roudausapuna. Melkoinen taidepläjäys viisivuotiaalle.
Babar sai lopulta ”uudet vaatteet”. Syntyi kahdeksan laulua isän dramatisoimana, joista kuuden pohjana on tyttären kertomat tarinat. Ne ovat Helmin omia kertomuksia, vain joissakin on sanajärjestys hieman muuttunut. Näytelmässä on valokuvilla iso osuus.
Babar sai ensiesityksensä vapunaattona Kulttuuritalo Valveella. Esitys pyörii vielä toukokuun ajan ja palaa näyttämölle kesäkauden jälkeen ja on tilattavissa myös keikoille.
Tänä keväänä Akseli Klonkin ohjelmistossa on myös tanssia ja parkouria yhdistelevä Random. Sekin jatkaa syksyllä. Perinteiset Vauhtipuiston junavaunu -esitykset alkavat viikko ennen juhannusta. Yleisön eteen pyörähtää afrikkalaiseen Sokea mies ja metsästäjä -satuun pohjautuva Korvilla näkijä -näytelmä neljästi päivässä koulujen alkuun saakka.
Syksyllä tarjotaan kaksi ensiesitystä, Lauri Hirvosen lastenkirjaan perustuvan näytelmä Tuulen taittajat sekä nuorille suunnattu Kauko Röyhkän Punkero -kuunnelmaan perustuva näytelmä.
Kuustien 18-, 16-, 7- ja 5-vuotiaat lapset ovat eläneet sanan mukaisestikin taiteen ja kulttuurin keskiössä. Lapset ovat tottuneet istumaan teatterin katsomossa. Tutuiksi ovat tulleet lämpiöt, ensi-illat, harjoitukset ja ääni- ja valojutut.
Ketään ei ole tarvinnut pakottaa mukaan, Janne Kuustie sanoo, mutta myöntää, että jokaisella on myös omat mielijuttunsa. Vanhin lapsista, Hilma, oli jo tuttipulloikäisenä teatterissa, koska isällä ja Akseli Klonkilla oli menossa aktiivinen kausi. Tytön ”kädenjälki” näkyi monessa asiassa. Hän on ehtinyt harrastamaan kilpatasolla uimahyppyjä, jalkapalloa, ilma-akrobatiaa ja tanssia.
Toiseksi vanhin Hulda on ollut jo kymmenen vuotta intohimoinen jalkapallonpelaaja ja useiden taitokisa-SM -mitalien lisäksi kuuluu ikäluokkansa maajoukkuerinkiin. Leokin rakastaa jalkapalloa. Vaikka urheilu on heillä nyt se tärkein juttu, molemmat viihtyvät myös teatterissa.
Entäpä kuopus Helmi?
– Helmi ei harrasta mitään, isä sanoo, mutta myöntää, että aktiivinen tyttö toki on.
Helmiä hymyilyttää. Juuri nyt kaikkein tärkeintä on lähestyvä syntymäpäivä. Leo järjestää kavereidensa kanssa synttäreille jäätelöbaarin. Sitä Helmi odottaa kaikkein eniten. Suuri päivä on 31.5.
Kivaa on myös leikkiä pihalla kavereiden kanssa. Pinkinvärisessä käsilaukussa on tyttöjen juttuja. Niitä saa katsoa, mutta koskea ei, sillä naapuripihan kavereilla on kiireellistä asiaa.
– Helmiii, tuu jo!