Karhua ja rottaa ei luo­dos­ta löydy – eikä vanha kansa tun­te­nut sauk­koa­kaan

Hailuoto

Hailuoto ei ole mikään refuugio, ympäristöstään eristäytynyt alue, jonka eläimistö ja kasvisto poikkeaisivat mantereen luonnosta. Mutta joitakin vaikutuksia erillään olemisesta on ollut saaren eläimistöön. Esimerkiksi hirvikärpänen pysyi pitkään saaresta pois ja saapui sinne vasta pari kesää sitten. Harvinainen se on Hailuodossa edelleenkin, hirvikannasta huolimatta.

Biologi Juha Markkola muistelee vanhaa hailuotolaista sanontaa: ”Orava ja harakka eivät tule luotoon.”

– Mutta ovat ne tulleet, ajat sitten, Hailuodon eläimistön ja luonnon hyvin tunteva Markkola sanoo.

– Suurimmat erot mantereen eläimistöön ovat lajien tiheyksissä. Joitakin lajeja on Hailuodossa vähemmän, toisia taas enemmän kuin mantereella.

Erään saaresta kokonaan puuttuvan eläimen Markkola keksii oitis. Se on koivuhiiri. Tästä pikkunisäkkäästä ei ole tehty saaressa koskaan havaintoa. Tosin hiirulainen on harvalukuinen mantereenkin puolella. Eikä se pääsisi leviämään Hailuotoon jäätäkään pitkin, koska vetää talvisin unoset.

Myöskään liito-orava ei ole koskaan päässyt levittäytymään saareen. Saaren eläimistöstä puuttuvat myös kääpiöpäästäinen ja jotkin muutkin harvinaisemmat päästäislajit.

Monia voi ilahduttaa tieto siitä, että kissarutto hävitti saaren rottakannan 40–50 -lukujen vaihteeessa. Sen koommin rottia ei ole Hailuodossa nähty.

”Karhuista ei ole tehty luotettavaa havaintoa koskaan, ja muistakin suurpedoista vain hyvin satunnaisesti. Joskus on näkynyt suden jälkiä.”
Juha Markkola
biologi

Metsäkauris lienee sekin harvinainen havainto luodossa. Lajia ei ole nähty siellä moneen vuoteen.

– Metsäkauris on tullut suurimmaksi osaksi talvella jäitä pitkin, joskus uinutkin, Markkola sanoo

Suurpetojen havaitseminen on harvinaislaatuista sekin. Jos havaintoja tekee, kyse on useimmiten käypäläisistä.

– Karhuista ei ole tehty luotettavaa havaintoa koskaan, ja muistakin suurpedoista vain hyvin satunnaisesti. Joskus on näkynyt suden jälkiä.

Etelään päin paluulevittäytynyt ahma saattaa silloin tällöin piipahtaa saaressa.

Markkola kertoo, että Hailuodon vanha kansa ei tuntenut saukkoa. Laji hupeni merialueella vähiin ankaran metsästyspaineen takia. 60–70 -luvuilla ympäristömyrkyt vielä vauhdittivat sen alamäkeä eteläiseltäkin rannikolta. Kanta alkoi eläimen rauhoittamisen myötä vähitellen vahvistua. 1980-luvulta lähtien saaressa on ollut vähälukuinen saukkokanta.

– Nykyään saukon jälkiä näkee säännöllisesti.

Hailuodossa pesii paljon lintulajeja, joita muualla tavataan vain harvalukuisina tai ei lainkaan. Jotkin siivekkäät taas puuttuvat kokonaan.

Esimerkiksi kuukkelia Hailuodossa ei ole koskaan tavattu, vaikka linnusta tehdään säännöllisesti havaintoja Sanginjoella ja Kiimingissä. Metsästys hävitti metson pesimäkannan saaresta.

– Metso kyllä rauhoitettiin, mutta liian myöhään. Populaatio oli jo liian pieni, eikä koskaan enää toipunut ennalleen. Vierailevia metsoja täällä voi nähdä silloin tällöin.

Hailuodon riekkokanta oli erittäin runsas vielä 70-luvulla, mutta populaatio ehti kutistua liian pieneksi ennen rauhoittamista. Nyt tämä vähälukuinen kanta on tosin osoittanut runsastumisen merkkejä.

– Riekothan tulisivat helposti jäälakeuksien yli, mutta koska populaatio on heikko mantereenkin puolella, levittäytymistä ei ole tapahtunut.

Hailuodon pyykanta ei ole koskaan kovin runsas ollutkaan, ja nyt sen suosimia metsiä on hakattu esimerkiksi Hanhisessa ja Santosessa.

Muutama jokaiselle tuttu lintulaji loistaa poissaolollaan: pulu ja mustavaris. Pulu viihtyy Hailuotoa urbaanimmassa ympäristössä, mutta mustavariksen viihtymiselle ei estettä pitäisi olla.

– Merilän Eikka havaitsi merkkejä mustavaristen leviämisestä Hailuotoon. Jostain syystä yhdyskuntaa ei kuitenkaan koskaan syntynyt, Markkola huomauttaa.