KEMPELE Toimintakeskus Zytykkeen työ- ja päivätoiminnan resurssitilanne aiotaan selvittää. Peruspalvelujohtaja Marja-Leena Meriläinen toteaa asiakasmäärien kasvavan ja asiakkaiden tarpeiden olevan erilaisia.
– Toimintakeskus on osa vammaispalvelua ja kehitysvammahuoltoa. Kesällä lisäsimme kehitysvammahuollon toimintaan yhden palveluohjaajan uuden tehtävän. Toimintakeskuksen toimintaa ja lisäresurssien tarvetta tullaan selvittämään, Meriläinen lupaa.– Toimintakeskus on toimiva ja hyvä yksikkö ja siellä järjestetään tälläkin hetkellä hyvää toimintaa. Toimintakeskuksen osalta tulee selvittää toimintakeskuksen nykyisen toiminnan kehittämistä, toiminnan monipuolistamista sekä resurssitarpeita vastaamaan muuttuvia asiakastarpeita.
Lisäresurssia tarvittaisiin, sillä toimintakeskuksessa on asiakkaita noin 70 ja työ- ja päivätoiminnassa vakinaisia ohjaajia vain viisi. Lisäksi mukana on vaihtelevasti avustavia ohjaajia ja työllistettyjä.
– He eivät kuitenkaan voi olla vastuullisena ammattilaisena, alihankinnan ja pyytyön ohjaaja Jani Kiljo huomauttaa.
Alihankinnan ja avotyön ohjaaja Marja-Leena Holappa kertoo aloittaneensa työt Zytykkeessä 13 vuotta sitten. Tuolloin asiakkaita oli 40 ja avustajia sama määrä kuin nykyisin.
– Uusia asiakkaita tulee 5-7 vuodessa. Kempeleeseen muutetaan naapurikunnista ja kauempaakin maakunnasta. Monella kehitysvammaisella on jo iäkkäät vanhemmat, jolloin he siirtyvät lähemmäs parempia palveluita, Kiljo tuumaa Kempeleen vetovoimasta.
Liian kapea henkilöresurssi näkyy toimintakeskuksen arjessa monella tapaa. Ylimääräinen virkistystoiminta on vedetty minimiin. Jani Kiljo vetää vielä Pyrinnön majalla sählyvuoroa kerran viikossa, mutta esimerkiksi aikaisimpina vuosina pidettyä puutarhaterapiaa tai uintivuoroa ei ole voitu ylläpitää.
– Toiminnan laatu on laskenut viidessä vuodessa, Kiljo harmittelee.
Liian suuret ryhmäkoot ovat ohjaajien mielestä iso huolenaihe, mutta myös turvallisuusriski. Vastikään toimintakeskuksessa oli tilanne, missä uhkaavasti käyttäynyt asiakas saatiin rauhoittumaan vasta virkavallan tullessa paikalle.
– On sellaisiakin päiviä, että ohjaaja voi olla yksin vastuullisena ohjaajana yli 30 asiakkaan kanssa, Marja-Leena Holappa kertoo.
Ohjaajien mielestä henkilöresurssin lisäämiseen olisi selkeä tarve. Silloin mahdollistuisi myös kehitysvammaisen kohtaaminen yksilönä.
– Olisi tärkeä antaa heille enemmän henkilökohtaista aikaa. Nyt siihen on harvoin mahdollisuus.
Ohjaajien mielestä Zytykkeen tilat ovat toimivat. Hyvästä työpaikasta kielii myös se, että useat ohjaajat ovat olleet talossa pitkään töissä.
– Hankalissa tilanteissa toiselta ohjaajalta saatu tuki on olennaista työssäjaksamisessa. Meille tärkein palkinto hyvin tehdystä työstä on tyytyväinen toimija, he toteavat.
Kunnanjohtaja Tuomas Lohi sanoo resurssien riittämättömyyden olevan kasvukunnan haaste. Tarvetta olisi monella sektorilla. Esimerkiksi ensi vuonna kunta joutuu perustamaan kymmenkunta uutta virkaa tai toimea.
– Pelkästään ne ovat pakollisia tehtäviä, sillä kasvamme kaikilla osa-alueilla. Kyse ei ole siitä, etteikö työ- ja toimintakeskuksen työtä nähtäisi tärkeänä. Pelkän resurssin lisäämisen sijaan pitää myös arvioida, voiko toimintatapoja kehittää.
Laki ei määrittele työ- ja toimintakeskusten ohjaajien määrää.
– Voisiko yhteistyötä laajentaa kolmannen sektorin toimijoiden kanssa?, Lohi miettii.
Hyvä esimerkki tällaisesta on Zytykkeen ja Kempeleen Pyrinnön välinen yhteistyö. Salibandyvuoron lisäksi Pyrintö järjestää toimintakeskuksen asiakkaille pari kertaa vuodessa toimintapäivän. Viimeisintä vietettiin Pyrinnön majalla viime viikolla.
Viime vuonna Pyrintö ja Zytyke järjestivät yhteistyössä huutokaupan. Kerätyistä varoista suurin osa meni toimintakeskuksen virkistystoimintaan, osa nuorten urheilijoiden tukemiseen.
Hyväntekeväisyyshuutokauppa aiotaan uusia tänä vuonna.
Kuntojaostossa toimiva Impi Gärding näkee yhteistyö työ- ja toimintakeskuksen kanssa tärkeänä.
– Kempeleellä pyyhkii erittäin hyvin. Niitä, jotka ovat heikommassa asemassa, ei tulisi myöskään unohtaa, hän muistuttaa.