Lapin ja pohjoisen luonto on aina ollut tärkeä osa suomalaista elämäntyyliä. Pohjoisen maisemissa ovat samoilleet ja viihtyneet monet merkittävät suomalaiset. Lappiromantiikkaan on vahvasti liittynyt myös kullanhuuhdonta.
Nykyisin kultaa ja mineraaleja etsitään järeämmin keinoin ja raaka-aineiden kysynnän nousun myötä pohjoisen rikas maaperä houkuttelee suuria kaivosyhtiötä etsimään onneaan. Samalla kaivostoiminta ja luonto joutuvat yhä useammin törmäyskurssille sen sijaan, että olisivat enää osa samaa, romanttista kertomusta.
Eduskunnassa on tänä syksynä käsittelyssä useita kansalaisaloitteita. Viime viikolla kävimme lähetekeskustelun kaivoslainsäädännön muutokseen tähtäävästä Kaivoslaki Nyt -aloitteesta.
Ihmisten huoli kaivoslainsäädännöstä on aito, sillä moni pohjoisen kaivoshankkeista ja -varauksista uhkaa alueita, joilla on merkittäviä luontoarvoa sekä virkityskäyttöä.
Kuusamon Juomasuon laaja kaivosvaraus ulottuu Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistojen läheisyyteen.
Sakatin kaivos Sodankylässä on suunniteltu kaksinkertaisesti suojellun aapasuon, Viiankiaavan alueelle.
Hannukaisen kaivos Kolarissa on lähellä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.
Syötteen kaivosvaraus puolestaan sijaitsee Syötteen kansallispuiston ja suojelualueiden välissä.
Kaivoshankkeet ovat herättäneet paljon paikallista vastustusta. Hannukaisen kaivos sai vastaansa 51000 allekirjoittajan addressin. Kuusamon kunta pyrki strategisessa yleiskaavassaan estämään kaavailtujen alueiden kaivoskäytön.
Viiankiaapaa ovat pyrkineet suojelemaan paikalliset aktivistit.
Laaja kaivostoiminta aiheuttaa aina vahinkoa luonnolle ja muutoksia ympäristössään. Erityisen suuria muutoksia ja näkyvää maisemahaittaa aiheuttavat avolouhokset.
Väistämättömien haittojen lisäksi kaivokset tuovat aina mukanaan merkittäviä ympäristöriskejä.
Lähes jokainen lienee kuullut Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodoista.
Kittilän kultakaivoksella nähtiin muutama vuosi sitten vakava vaaratilanne, jossa jätealtaat vuotivat ympäristöön ja jätealtaan pato uhkasi murtua kokonaan.
Kaivosten prosessit tuottavat ympäristölle ja ihmiselle myrkyllisiä aineita, jotka joutuessaan luontoon aiheuttavat vakavaa vaaraa ja haittaa.
Pohjoisen uusia hankkeita puolustetaan ennen kaikkea työllisyysvaikutuksilla. Täytyy kuitenkin muistaa aina, että kaivosten tuomat työllisyysvaikutukset ovat yleensä hetkittäisiä, mutta ympäristövaikutukset, kuten maisemahaitat ovat todella pitkäikäisiä tai peruuttamattomia.
Yksi keskeinen ongelma kaivoshankkeissa on se, että kaivosten aiheuttamat haitat, ympäristölle ja muutenkin, koituvat lopulta yleensä yhteiskunnan maksettaviksi ja tuotot siirtyvät suurelta osin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Kaikki mainittuja pohjoisen Suomen kaivoshankkeita toteuttavat yritykset ovat osia kansainvälisistä yritysryppäistä, joiden omistus on Suomen ulkopuolella. Jotta mahdolliset kaivoshankkeet jäisivät hyödyttämään Suomea, tarvittaisiin kaivosvero.
Luonnon suojelu ja kaivostoiminta asettuvat nykyajassa todella voimakkaasti vastakkain.
Pohjoisen ainutlaatuista luontoa ei tule pilata hetkellisten, varsinkaan ulkomaille valuvien voittojen toivossa. Meillä tulee olla kanttia puolustaa ympäristöämme.