LIMINKA Suomen itsenäistyttyä alettiin asepalvelusikäisiä nuoria miehiä kutsua suorittamaan Suomen armeijan asevelvollisuutta. Ahti Kankaalle tuli kutsu Suomenlinnaan asepalvelusta suorittamaan syksyllä 1919 ja koska asepalvelus kesti puolitoista vuotta, hänet kotiutettiin vuonna 1921. Hannes Kangas muistelee isänsä Ahti Kankaan armeija-aikaa.
Suomenlinnassa kasarmit olivat Suomenlahden rannassa ja koulutus tapahtui Suomenlinnan saarilla. Kouluttajina oli pääasiassa Saksassa opin saaneita jääkäreitä, jotka olivat myös innokkaita urheilumiehiä. He järjestivät alokkaille myös maastojuoksukilpailuja sekä koulutukseen liittyvää muutakin liikuntaa ja urheilutoimintaa.
Paavo Nurmi sai kutsun asepalvelukseen samana vuonna kuin Ahti Kangas, eli vuonna 1919. Turussa syntynyt Paavo Nurmi oli jo tuolloin nimetty Suomen olympiajoukkueeseen, joka osallistui vuoden 1920 Antwerpenin kisoihin. Tämän vuoksi Paavo Nurmi halusi suorittaa asepalveluksensa Suomenlinnassa, josta saattoi tuona aikana harjoitella juoksemista Helsingin eläintarhan radalla, koska siellä oli parhaat harjoitteluradat. Tällä perusteella Paavo Nurmi sai siirron Turusta Suomenlinnaan. Koska hän palveli aseettomana, niin hänen palveluspaikkansa oli asevarikolla.
Hän sai luvan käydä harjoittelemassa eläintarhan radalla, mutta päällikkö oli määrännyt, että hänellä pitää aina olla mukana joku kaveri. Pari vuotta aiemmin itsenäistyneen Suomen oman armeijan sotilaiden ei ollut turvallista kulkea yksin Helsingin kaduilla, sillä usein oli tapahtunut niin, että porttikongista oli hyökännyt mies tai pari sotilaan kimppuun ja mukiloinut hänet.
Näin Paavo Nurmelle valittiin ”turvamiehiksi” puolenkymmentä maastojuoksukilpailussa parhaiten menestynyttä poikaa. Ahti Kangas oli yksi näistä. Kun Paavo Nurmi harjoitteli sitten 5000 metrin ja 10 000 metrin juoksua eläintarhan radalla, niin nämä ”turvamiehet” juoksivat aina vuoron perään hänen rinnallaan. Kun yksi väsyi, niin toinen jatkoi juoksemista, mutta Paavo Nurmi juoksi koko matkan radan alusta loppuun saakka.
Kaikista eniten Paavo Nurmi halusi harjoitella 5000 metrin loppukiriä, koska hän epäili, ettei hän loppukirissä pärjää ranskalaiselle kilpajuoksijalleen. Loppukirissä oli tärkeää rytminvaihto, jossa Ahti Kangas - jos voimia oli, oli taitava.
Useinkin Paavo Nurmi huikkasi ollessaan juoksemassa 5000 metrin viimeistä kierrosta:
– Ahti, tuu kirittään! Ahtihan hyppäsi radalle Paavon viereen juoksemaan, ja kun loppusuora alkoi, niin tihensi askeliaan. Siinä vaiheessa Paavo Nurmi ei pystynyt rytminvaihtoon, vaan jäi jälkeen. Senpä vuoksi hän oli varma, ettei hän sille ranskalaiselle tule pärjäämään. Ahti Kangas yritti lohduttaa: - Kyllä sinä pärjäät. Minähän en juossut kuin yhden kierroksen. Helppohan minun oli loppusuoralla rytmiä tihentää.
– Siitä huolimatta, sanoi Paavo Nurmi, minun pitäisi jaksaa vaihtaa rytmiä loppusuoralla. Muuten se ranskalaisella minut voittaa. Sillä on tosi hurja loppukiri.
Ahdille ja muille alokkaille oli mieluista päästä juoksemaan Paavo Nurmen kanssa. Alipäällystö aina järjestikin niin, että heistä kaksi tai kolme poikaa pääsi aina näille juoksuharjoituskeikoille.
Kun sitten oli tullut sotilasvalan vannomisen aika, niin Paavo Nurmi, joka palveli aseettomana, kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa. Hänet oli kutsuttu tämän vuoksi päälliköiden puhutteluun ja kysytty mikä tähän on syynä ja entä puolustatteko isänmaata tosipaikan tullen? Paavo Nurmi oli luvannut puolustaa isänmaata, jos tosipaikka tulisi. Kun häneltä sitten oli kysytty, että ”no, minkä vuoksi et voi vannoa sotilasvalaa?”, niin Paavo Nurmi oli vastannut, että hän ei ole sen mittainen mies, että täyttäisi sotilasvalan vaatimuksen.
Näin aika kului ja juoksuharjoituksetkin jatkuivat. Paavo Nurmea pohditutti, joutuneekohan hän vankilaan, kun hän ei suostu vannomaan sitä sotilasvalaa. Ahti ja muut juoksukaverit lohduttivat.
– Eivät ne sinua sen vuoksi vankilaan pane. Kyllä ne herrat jotakin keksivät, että pääsevät pälkähästä ja sinä kans.
Niin päälliköt olivatkin kehittäneet sotilasvalan vastineeksi ”pyhän vakuutuksen”. Kun Paavo Nurmi tutustui tähän uuteen tekstiin, hän sanoi, että tämän pyhän vakuutuksen hän on valmis vannomaan.
Niin sitten tapahtuikin, että kun toiset sotilaat vannoivat sotilasvalan Suomussalmen kirkossa, niin Paavo Nurmi antoi samanaikaisesti juhlallisesti pyhän vakuutuksen sakastissa. Näin tämä tilannekin oli pelastettu.