Liminka – Kelit ovat olleet vähän hankalat. Hyviä puintipäiviä ei ole paljoa ollut, Tupoksessa noin 270 hehtaarin kokoista tilaa viljelevä Kalle Vähäsöyrinki tuumaa märkää pihamaata katsellessaan.
Suunnilleen 200 hehtaaria tilan pelloista on gluteenittomalla puhdaskauralla, ja vielä viikko sitten niistä oli puituna noin puolet.
– Normaalisti syyskuun lopulla lopetellaan puinnit, mutta nyt päästiin vasta kuun lopussa aloittelemaan. Myöhässä ollaan kovasti. Vielä ei ole tietoa, miten paljon saadaan puitua. Jos kelit pysyvät huonona, taloudelliset menetykset ovat hirmu isot.
– Paniikkia ei vielä kuitenkaan ole, mutta kyllähän se pieni stressinpoikanen on, kun ei keleistä ole tietoa, hän jatkaa.
Vähäsöyrinki laskeskelee, että vaatisi ainakin kaksi perättäistä poutapäivää, jotta kasvusto kuivaisi puintikelpoiseksi. Märkää kasvustoa ei auta puida, sillä se tukkii puimurin. Vaikka tilanne on totinen, ei sitä auta miehen mukaan jäädä surkuttelemaan. Vähäsöyrinki luottaa, että kuivaa keliä on vielä luvassa ja puinnit onnistuvat.
Vähäsöyrinki kertoo aikataulun alkaneen nilkuttaa jo keväällä. Pääsato oli viime keskiviikkona kasvanut yli 120 päivää, eikä vieläkään ollut valmista.
– Kesähän oli ihan hyvä, mutta kevät oli kylmä ja myöhäinen. Kylvöt saatiin alkuun vasta toukokuun lopussa. Kesä on kasvattanut satoa hyvin, mutta se on silti joutunut hitaasti. Lämpösummaa puuttuu, Vähäsöyrinki kertoo.
Kelit eivät koettele tilallisia nyt ensimmäistä kertaa. Luontoäiti on aiheuttanut metkuillaan viljelijöille harmaita hiuksia jo useampana vuonna.
– Hyvät kasvuvuodet alkavat olla harvassa. Viime vuoden elokuussa märkä keli hukutti kolmasosan sadosta, mutta syksy oli kuiva, joten kaikki saatiin puitua. Toissa syksy oli todella märkä ja puimurilla oli silloinkin vaikeuksia kulkea.
Tämän vuoden sato on Vähäsöyringin mukaan määrällisesti hyvä, mutta myöhäiseen syksyyn venyneet puinnit heikentävät kasvuston laatua. Myös kuivauskustannukset kasvavat kuivausaikojen venyessä pitemmiksi. Vähäsöyringin tilalla on saatu kuivausapua naapurin Heikin kuivaamosta.
– Harmittaa kun ei ole saatu vielä muutettua öljylämmitteistä uunia hakkeella toimivaksi. Seuraavalle syksylle öljy muutetaan hakkeelle.
Vähäsöyringin tilan juuret ulottuvat vuoteen 1974, jolloin Kallen Nivalasta kotoisin olevat Pentti-isä ja Helena ostivat Tupoksen Järvenpääntien varresta pienen tilan.
– Isällä oli sama polte viljellä maata kuin minullakin. Sen eteen on aina tehty kovasti töitä, ja me olemme molemmat tykänneet tästä työstä.
Vaikka työ on mieluista, on se Vähäsöyringin mukaan vaatinut viime vuosina pitkää pinnaa. Hän on huomannut, että huono muisti on viljelijälle nykyään ainoastaan hyvä ominaisuus.
– Tokihan se harmittaa, jos osa sadosta jää puimatta. Tämmöisenä syksynä huono muisti on pelkästään etu. Tappiosta puolet on hyvinkin ensi keväänä unohdettu, ja heinäkuussa siitä ei enää muistakaan. Tappiot kannattaa käsitellä nopeasti ja keskittyä olennaiseen ja tulevaan.
Tämän työn etu on se, että joka kevät saa aloittaa alusta – puhtaalta pöydältä.
– Virheistään voi ottaa oppia. Jos nyt pääsisin tekemään viime kevään kylvöjä uudestaan, laittaisin osan varhaisempaa lajiketta. Pienentäisin myös vielä enemmän apulannan määrää myöhäisen kylvön vuoksi.
Merkittävimmiksi jaksamisen eväiksi Vähäsöyrinki nostaa positiivisen asenteen ja vertaistuen. Asennoitumisen käännekohta tapahtui Vähäsöyringin osalta pari vuotta sitten, kun hänen viljelijäkaverinsa tippui korkean navetan katolta ja loukkasi itsensä hengenvaarallisesti.
– Silloin ei alkuun tiedetty, selviääkö hän työkuntoon tai edes hengissä. Silti kaverilla oli koko ajan positiivinen ajattelu. Itsellä oli tuolloin hirmu huono vuosi takana ja tuo pysäytti miettimään, mikä täällä oikeastaan on tärkeää.
Kaveri taisteli itsensä takaisin elämään, ja miehet päättivät perustaa neljän viljelijäkollegan kesken tyky-ryhmän, joka kokoontuu aina tarpeen tullen.
– Aina kun jollain meistä alkaa pipo kiristää, me lämmitetään sauna ja saunotaan porukalla. Viimeisen kahden vuoden aikana on saunottu aika monta kertaa, Vähäsöyrinki hymähtää.
– Kun tietää, ettei ole ainoa, jolla on vielä tässä vaiheessa puimatta, se antaa lohtua, hän jatkaa.
Noista illoista ei ole koskaan poistuttu raskain mielin, sillä painavimmat murheet ovat jääneet lauteille.
