– Minulla todettiin välilevyjen ennenaikainen kuivuminen. Sairaus ei pahene, jos pidän lihaksistosta huolta ja itseni hyvässä kunnossa. Mutta en esimerkiksi voi ajaa rekkaa tai autoa työkseni, Kalle Tauriainen kertoo.
Ajatus koneurakoitsija-isän yritystoiminnan jatkamisesta on siis poissuljettu. Kallella onkin muita suunnitelmia.
– Haluan opiskella lakimieheksi, jos vain pääsen opiskelemaan alaa. Haluan lakimieheksi siksi, ettei tarvitsisi kantaa huolta ja paineita raha-asioista, Kalle tuumaa.
Kallen arkipäivät ovat tiiviiksi kellotettu. Esimerkiksi maanantaiaamuisin hän herää kello 6 ja lähtee kello 6.55 Tyrnävältä lähtevällä bussilla kohti Oulua. Bussipysäkille hän menee äitinsä tai kaverinsa autokyydillä tai päräyttää sinne traktorilla.
Koululla hän on kello 7.30 ja koulu alkaa kello 8.15. Koulun loppuessa kello 16 Kalle käy kiireesti nappaamassa kaupasta välipalaa ennen kuin kiirehtii kello 16.25 Haukiputaalle lähtevään bussiin. Hän on perillä jäähallilla kello 18. Jääaika alkaa siitä puolen tunnin päästä ja kestää tunnin. Tämän jälkeen joukkueella on 45 minuutin lihastreenit. Paluumatka kotiin sujuu osaksi joukkuekaverin, osaksi omin kyydein. Kalle on Tupoksella kello 21.45 ja kotona kello 22.
Muutkaan arkipäivät eivät juuri tästä kaavasta poikkea. Koulutehtävät lukiolainen tekee siinä välissä kun ehtii.
– Yritän olla tunnilla tarkkana ja panostaa kuuntelemiseen, jotta pysyn mukana opiskeluissa. Kieltämättä joskus väsyttää ja paljon, mutta olen asettanut omia tavoitteita ja pidän niihin pääsemistä tärkeänä.
– Haluan päästä jääkiekossa mahdollisimman pitkälle. Realistinen pitää kuitenkin olla; eiväthän minun taitoni riitä NHL:n pääsyyn selänkään takia, Ahmojen maalivahti kertoo.
Kalle aloitti jääkiekon omien sanojensa mukaan ”tosi vanhana”, 10-vuotiaana.
– Olin luistelussa muista jäljessä, mutta onneksi pääsin nopeasti muiden mukaan. Aluksi olin laitahyökkääjä, mutta tavoitteni oli siirtyä maalivahdiksi. Nyt ole pelannut neljä vuotta maalivahtina, aiemmin pesäpalloa harrastanut Kalle kertoo.
Myös Kallen 8- ja 9-vuotiaat pikkuveljet Aapo ja Topi harrastavat jääkiekkoa.
Yrittäjäperheen kasvattina Kalle on oppinut itsenäisyyttä ja sen, ettei mikään tule itsestään. Tavoitteiden eteen on tehtävä töitä.
– Kalle maksaa jääkiekon kausimaksut omalla työllään täällä kotona, Jari-isä kertoo.
– Vanhemmat kustantavat kyllä varusteet, lisää Kalle.
Harvoina vapaahetkinään Kalle sanoo rentoutuvansa pleikkarin äärellä ja musiikkia kuunnellen.
Selkä saattaa toisinaan vihoitella, eikä siihen kipulääkkeetkään auta. Ainut konsti on pitää kiinni fysioterapiaohjelmasta ja huoltaa lihaksiaan. Haastatteluhetken jälkeenkin Kalle oli lähdössä tutun fysioterapeutin luo.
– Ahkera poika se on, kehaisee isä-Jari ja virittää televisiokanavat illan Kärppä-peliin valmiiksi perheen miesväen katsottavaksi.
